Mistä tunnistaa ylivelkaantunut ja miten tilanteeseen joutunutta voi auttaa?
Rahasta puhuminen on lähtökohtaisesti hankalaa kulttuurissamme, mutta velkaantumisesta puhuminen on suorastaan pöyristyttävää. Onko se edes mahdollista?
Pitäisikö sen olla mahdollista jotenkin ottaa puheeksi toisen raha-asiat ja miten asian voisi ottaa puheeksi, ennen kuin korttitalo kaatuu?
Olen itse seurannut vierestä erästä tarinaa hurjasta ylivelkaantumisesta. Lisäksi muistan tarinoita tutuista ihmisistä nuoruudessa. Muistan lapsuudenkavereita, joiden perheet hajosi, kun koti meni alta velkaantumisen myötä. Muistan minkälaisia merkkejä nuoruudessani antoi rahavaikeuksissa olevat ihmiset, muistan miltä rahavaikeuksissa olevat kaverit vaikuttivat, kun luottotiedot alkoi nuorena aikuisena mennä kaikenlaisten vippien myötä.
Taidan olla luonteeltani jonkinlainen tarkkailija ja paljon erilaisia merkkejä on jäänyt mieleeni vuosien varsilta. En tiedä voiko niistä merkeistä tänäpäivänä tunnistaa velkaantuneen, mutta voin kertoa sen mitkä asiat ovat elämäni aikana kiinnittäneet huomioni ja mitkä ovat sitten paljastuneetkin taustalla oleviksi rahavaikeuksiksi.
Oma motiivini puhua tästä asiasta, miettiä tätä asiaa on toive ja tarve oppia auttamaan ihmisiä raha-vaikeuksissa, välttämään pahimman velkaantumisen ja auttamaan jo suohon uponneita.
1. Raha-asioista puhuminen on vaikeaa
On normaalia, että kaikki eivät halua puhua raha-asioistaan kenellekään. Useimmiten minun kokemuksen mukaan ihminen, jolla on raha-asiat kunnossa pystyy puhumaan raha-asioista, vaikka rahaa olisi vain vähän. Tilanteen tasalla olevan ei ole niinkään vaikea sanoa, että "ei ole varaa", silloin kuin ei oikeastikaan ole varaa.
Sen sijaan tilanteessa, jossa halutaan peittaa raha-vaikeudet saattaa raha-asioista puhuminen aiheuttaa jopa kalliita hankintoja sen todistelemiseksi, että raha-asiat on kunnossa tai ääneen ihmettelyä, miten muilla ei ole varaa johonkin ylellisyyteen (jonka itse voi helposti luotolla hankkia).
Harrastukset, reissut tai muu saattaa aiheuttaa ihmisessä erikoisia reaktioit, kun mielessä taistelee se, että velkaa on jo vaikka kuinka paljon eikä rahaa ole yhtään, mutta kun ei halua kertoa ääneen, että rahaa ei ole edes käydä harvinaisten vieraiden kanssa pizzalla. Ja sitten yhtäkkiä rahaa onkin ja sitä riittää ihan tarjota asti koko porukalle pizzat.
2. Rahan arvo on hämärtynyt
Rahan arvo hämärtyy, kun se on velkaa. Tavaran tai palvelun hinta ei tunnu isolta, kun sen maksamiseen käyttää velkaa, jonka eteen ei ole itse tarvinnut tehdä mitään. Kuukausimaksullisia palveluita saattaa olla useita päällekäisiä. Tai laskuna verkkopankkiin tippuvat "ylimääräiset" vakuutukset tulee maksettua sen kustannuksella, että ei jää rahaa ruokaan. Kotoa opittu "laskut pitää aina maksaa"- ajatus vie turmioon, sillä laskuja saattaa tippua vaikka mistä syystä. Esimerkkinä uuden puhelimen osamaksulla ostaminen ja siihen liittyvä vakuutus (joka tulee lopulta maksamaan saman verran kuin mitä uuden puhelimen hankinta), jota maksaa aina vaan, koska se tulee puhelinlaskun yhteydessä.
Omakohtaisesti olen siis huomannut, että jokin mihin en itse haluaisi työllä tienaamiani rahoja laittaa, vaikka asian tai palvelun haluaisinkin, on toiselle helposti vaan ostettavissa ilman edes pohdintoja hankinnan kalleudesta.
3. Hankintoja ja harrastuksia, suuria suunnitelmia
Velkaantuminen aiheuttaa pahaa fiilistä ja ostaminen taas tuo hetken hurmion. Kierre on valmis.
Velkaantuneelle saattaa ilmaantua paljon kaikenlaista uutta, josta rahahuolista vapaa huomaa olevansa enemmän innoissaa kuin tavaran (tai vaikka eläimen) omistaja.
Pahaa mieltä ja ahdistusta on helppo ja nopea lievittää shoppailulla (tai päihteillä tai pelaamisella), mutta samalla keinot pahentavat sitä oloa ja oravanpyörää. Tässä kohtaa tunnelukot on todennäköisesti ihmisellä vielä täysillä päällä ja hän on sokea omalle toiminnalleen.
Asiasta puhuminen ei oikein auta, koska velkaantunut ei pysty tunnustamaan asiaa tai noteeraamaan sitä, että asia on näkyvä muillekin. Velkaantunut ajattelee todennäköisesti, että velkaantuminen ei tässä kohtaa näy päällepäin. Laskupinot piilotetaan kaappiin tai viedään suoraan roskiin. Kulissia koitetaan vielä pitää, mutta velkaantuneesta huomaa miten jokin varjo kulkee kintereillä.
Tässä vaiheessa saattaa jo monikin ihmetellä, että miten tällä velkaantuneella on varaa ostaa kaikenlaista, matkustaa tai tehdä asioita, joita perusduunari voi vaan haaveilla (koska ei halua tehdä asioita luotolla, vaikka sitä saisi).
4. Tapaamiset vähenee tai henkilö alkaa vältellä ja "unohdella"
Omakohtainen kokemus on, että talousvaikeuksien myötä tulee samalla epämääräisiä "taukoja" ja katoamisia suhteeseen, joiden aikana ei välttämättä tapahdu oikein mitään tai henkilöllä ei oikein ole mitään kerrottavaa ajalta tapaamisten välissä. Harrastukset jää ja puhelin unohtuu äänettömälle. Pikkuhiljaa välit tilanteesta tietämättömiin läheisiin viilenee ja ystävät jää.
Tässä vaiheessa todennäköisesti velkaantuminen on jo pitkällä ja raha-huolet ahdistaa.
Energia menee paketin kasassa pitämiseen.
Parisuhteessa asian salaaminen aiheuttaa todennäköisesti kaikenlaisia riitoja ja luottamuspulaa.
5. Rahan lainaaminen, maksuviivästykset
Jossain kohtaa saattaa tulla rahan lainaaminen kuvioon. Silloin tilanne on jo todella huono, jos kyseessä on henkilö, joka ei ole voinut raha-asioista puhua ja on sitä omana häpeänään kuljettanut mukana ajatellen, että hänen on pakko selvitä asiasta yksin.
Velkojen laukeaminen ulosottoon pelottaa enemmän kuin mikään. Häpeä siitä on valtava ja velkaantuneella saattaa olla jo oikeasti paljonkin stressioireita eikä normaalien ihmissuhteiden tai asioiden ylläpito enää onnistu - esimerkiksi siivoaminen jää keskittymiskyvyn puutteen vuoksi tai häpeä tai pelko väsyttää niin, että ihminen muuttuu arvaamattomaksi, epäkohteliaaksi, vetäytyneeksi jne. Tämäkin riippuu paljon siitä minkä ikäinen ja miten tunnollinen ihminen on kyseessä.
Nuori saattaa olla jo aikoja sitten päästänyt velkansa ulosottoon ja menossa asian kanssa kohti seuraava etappia, mutta tunnollinen ei-milleniaali- yrittää vielä itse selvitä (niinkuin kautta aikain on opetettu).
Nuo viisi asiaa tuli tässä nyt mieleeni, kun mietin miltä minusta on ulkopuolelta katsottuna näyttänyt velkaantuminen ja miten minä ajattelen asioiden menevän.
Olen parin velkaantuneen kanssa hieman puhunut asiasta ja tunteista ja ajatusmalleista, jotka tilanteeseen johtivat - tai ehkä ennemminkin mitä mörköjä velkaantuminen jätti, mutta pääasiassa olen ehkä muualta lukenut velkaantumiseen johtaneista asioista ja sitten täyttänyt puuttuvat kohdat näillä ulkopuolelta tulleilla kokemuksilla myös tuttavapiirini kokemuksia ajatellessa.
Miten ottaa huoli puheeksi?
Jos ollaan siinä tilanteessa, että syystä tai toisesta on herännyt huoli läheisen raha-asioista, niin miten ihmeessä asian voi ottaa puheeksi?
Saako sitä ottaa vai onko se epäkohteliasta yksityisasioihin puuttumista?
Onko se sama kuin sanoisi kaverille, että näytät aika lihavalta, haluaisitko jutella vähän laihdutuksesta tai syistä, jotka johtivat lihavuuteen? (ja onko se törkeää puhua toisen ylipainosta heränneestä huolesta tai alkoholin käytöstä tai muusta?)
1. Omista kokemuksista puhuminen
Ehkä helpoin tapa ottaa asia puheeksi on puhua omasta kokemuksesta ja sen kautta nostaa asia puheeksi. Kauhistelu ei tietenkään toimi, vaan pahentaa tilannetta, eli kauhistellen tai syyllistäen velkaantumisesta tai vipeistä tai muista ei kannata puhua, jos ajatuksena on se, että toista haluaa auttaa.
Jos omia kokemuksia ei ole velkaantumisesta tai niistä ei uskalla tai halua puhua esimerkkinä, niin aina voi ottaa puheeksi vaikka omat rahankäyttötavat. Kertoa vaikka aloittamastaan budjetista tai siitä, mitä huomioita on tehnyt viimeaikoina taloudesta ja sitä kautta nostaa asian pinnalle ja sen varjolla kysyä, että onko kaverin talousasiat kunnossa tässä maassa, jossa on niin helppo velkaantua.
- Tähän toki on helppo vastata, että on kunnossa ja jättää asia siihen, mutta ties ajatus jää sitten kytemään.
2. Toisten kokemuksista puhuminen
Joskus helpompaa on ottaa puheeksi kuultu tai luettu tarina velkaatumisesta, sen seurauksista ja ehkä siihen johtaneista syistä ja tuoda samassa yhteydessä esiin, että haluaisi ehkä auttaa, jos lähipiirissä sellaisessa tilanteessa olevia olisi.
Auttaminen voi olla monenlaista. Se voi olla taloudellista apua, joka saattaisi olla iso apu velkaantuneelle pois suosta - mutta samalla karhunpalvelus, jos oppi jäisi saamatta. Taloudellisen avun antaminen on todennäköisesti suuri riski aina, mutta joskus varmasti kannattaa.
3. Puhumalla lempeästi suoraan
Joskus kaikkein paras tapa on ottaa asia lempeästi, mutta rohkeasti vaan suoraan puheeksi. Kertoa huolen heränneen ja kertomalla halusta auttaa.
Suoraan puhuminen on usein paras keino, mutta vaatii auttajalta hienotunteisuutta ja taitoa kohdata ihminen arvostavasti vaikean asian äärellä tuomitsematta.
4. Lisäämällä tietoisuutta muuten
Asioiden näkyväksi tekeminen auttaa ja tiedostaminen vähentää huonoja tekoja*. Puhumalla omista valinnoista ja syistä niiden takana saattaa antaa uudenlaista näkökulmaa asioihin. Toisaalta riski on, että kuulija syyllistyy, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä ja tässä kohtaa itsetunnolla on todella suuri merkitys.
*empiirinen kokemus
Ehkä ensimmäinen askel ihan kaikkia puheeksiottamisia ja ongelmanratkaisuyrityksiä ennen olisi osoittaa, että välittää, on olemassa, näkee ja tukee ihmistä, jonka epäilee olevan taloudellisissa vaikeuksissa ja vasta sen jälkeen ottaa puheeksi, jos asia ei muuten nouse tai lähde parantumaan jo sillä.
Todennäköisesti kuitenkin asia vaatii aikaa, otti sen puheeksi millä hyvänsä tavalla. Ehkä tärkeintä on tieto, että ei ole yksin tai hylkiö, vaikka onkin saanut raha-asiat solmuun.
Visakierteessä ja velkaa vanhemmalle
En ole itse ollut varsinaisesti ylivelkaantunut, mutta olen ollut visakierteessä, jossa joka kuukausi jouduin aina ostamaan visalla, kun tililtä loppui rahat ennen kuun loppua. Opiskeluaikoina olin lisäksi kelalle velkaa opintotukia pari tuhatta samaan aikaan, kun olin ulkomailla opiskellessa ottanut opintolainaa ja käytellyt visan lähes tappiin. Vanhempani lainasi osan kelan velasta ja maksoin sen sitten lopulta takaisin.
Opiskeluvuosien jälkeen visakierre jatkui, vaikka samaan aikaan säästötilille alkoi kertyä pikkuhiljaa rahaa. Jostain syystä vaan en kokenut tarpeelliseksi maksaa kierrettä poikki ennen kuin sitten lopulta jossain vaiheessa sen tein innostuttuani budjetoinnista.
Ennen kuin aloin itse budjetoida millään tasolla, ajattelin sen olevan paljon hankalampaa kuin mitä se sitten lopulta on. Lisäksi ajattelin budjetoinnin jotenkin rajoittavan elämää enkä halunnut sen rajoittavan sitä.
Oli helpompaa, kun saattoi jonkin heräteoston edessä ennemminkin miettiä, että visalla on vielä varaa ja nämä Taika-mukit on vaan niin tärkeä hankinta nuoren parin perheessä, että ne on ostettava, kun nyt on joku "tarjous" tai "saa bonukset isompana tältä kuulta".
Kun oppii tiedostamaan - mitä tahansa - niin kaikki itselle tai läheisille haitallinen toiminta on paljon vaikeampaa ja tietoinen toisen vahingoittaminen lähes mahdotonta*.
*empiirinen kokemus
Mitä te lukijat ajattelette, kuuluuko toisten raha-asioihin puuttua, jos huomaa ongelmia olevan?
Ja miltä tuntuu ajatus, että omalle kohdalle joku tulee yllämainituilla tavoilla puuttumaan raha-asioihin?
Millä tavalla sinulta saisi kysyä raha-asioista? Vai saisiko lainkaan?
Pitäisikö sen olla mahdollista jotenkin ottaa puheeksi toisen raha-asiat ja miten asian voisi ottaa puheeksi, ennen kuin korttitalo kaatuu?
Olen itse seurannut vierestä erästä tarinaa hurjasta ylivelkaantumisesta. Lisäksi muistan tarinoita tutuista ihmisistä nuoruudessa. Muistan lapsuudenkavereita, joiden perheet hajosi, kun koti meni alta velkaantumisen myötä. Muistan minkälaisia merkkejä nuoruudessani antoi rahavaikeuksissa olevat ihmiset, muistan miltä rahavaikeuksissa olevat kaverit vaikuttivat, kun luottotiedot alkoi nuorena aikuisena mennä kaikenlaisten vippien myötä.
Taidan olla luonteeltani jonkinlainen tarkkailija ja paljon erilaisia merkkejä on jäänyt mieleeni vuosien varsilta. En tiedä voiko niistä merkeistä tänäpäivänä tunnistaa velkaantuneen, mutta voin kertoa sen mitkä asiat ovat elämäni aikana kiinnittäneet huomioni ja mitkä ovat sitten paljastuneetkin taustalla oleviksi rahavaikeuksiksi.
Oma motiivini puhua tästä asiasta, miettiä tätä asiaa on toive ja tarve oppia auttamaan ihmisiä raha-vaikeuksissa, välttämään pahimman velkaantumisen ja auttamaan jo suohon uponneita.
1. Raha-asioista puhuminen on vaikeaa
On normaalia, että kaikki eivät halua puhua raha-asioistaan kenellekään. Useimmiten minun kokemuksen mukaan ihminen, jolla on raha-asiat kunnossa pystyy puhumaan raha-asioista, vaikka rahaa olisi vain vähän. Tilanteen tasalla olevan ei ole niinkään vaikea sanoa, että "ei ole varaa", silloin kuin ei oikeastikaan ole varaa.
Sen sijaan tilanteessa, jossa halutaan peittaa raha-vaikeudet saattaa raha-asioista puhuminen aiheuttaa jopa kalliita hankintoja sen todistelemiseksi, että raha-asiat on kunnossa tai ääneen ihmettelyä, miten muilla ei ole varaa johonkin ylellisyyteen (jonka itse voi helposti luotolla hankkia).
Harrastukset, reissut tai muu saattaa aiheuttaa ihmisessä erikoisia reaktioit, kun mielessä taistelee se, että velkaa on jo vaikka kuinka paljon eikä rahaa ole yhtään, mutta kun ei halua kertoa ääneen, että rahaa ei ole edes käydä harvinaisten vieraiden kanssa pizzalla. Ja sitten yhtäkkiä rahaa onkin ja sitä riittää ihan tarjota asti koko porukalle pizzat.
2. Rahan arvo on hämärtynyt
Rahan arvo hämärtyy, kun se on velkaa. Tavaran tai palvelun hinta ei tunnu isolta, kun sen maksamiseen käyttää velkaa, jonka eteen ei ole itse tarvinnut tehdä mitään. Kuukausimaksullisia palveluita saattaa olla useita päällekäisiä. Tai laskuna verkkopankkiin tippuvat "ylimääräiset" vakuutukset tulee maksettua sen kustannuksella, että ei jää rahaa ruokaan. Kotoa opittu "laskut pitää aina maksaa"- ajatus vie turmioon, sillä laskuja saattaa tippua vaikka mistä syystä. Esimerkkinä uuden puhelimen osamaksulla ostaminen ja siihen liittyvä vakuutus (joka tulee lopulta maksamaan saman verran kuin mitä uuden puhelimen hankinta), jota maksaa aina vaan, koska se tulee puhelinlaskun yhteydessä.
Omakohtaisesti olen siis huomannut, että jokin mihin en itse haluaisi työllä tienaamiani rahoja laittaa, vaikka asian tai palvelun haluaisinkin, on toiselle helposti vaan ostettavissa ilman edes pohdintoja hankinnan kalleudesta.
3. Hankintoja ja harrastuksia, suuria suunnitelmia
Velkaantuminen aiheuttaa pahaa fiilistä ja ostaminen taas tuo hetken hurmion. Kierre on valmis.
Velkaantuneelle saattaa ilmaantua paljon kaikenlaista uutta, josta rahahuolista vapaa huomaa olevansa enemmän innoissaa kuin tavaran (tai vaikka eläimen) omistaja.
Pahaa mieltä ja ahdistusta on helppo ja nopea lievittää shoppailulla (tai päihteillä tai pelaamisella), mutta samalla keinot pahentavat sitä oloa ja oravanpyörää. Tässä kohtaa tunnelukot on todennäköisesti ihmisellä vielä täysillä päällä ja hän on sokea omalle toiminnalleen.
Asiasta puhuminen ei oikein auta, koska velkaantunut ei pysty tunnustamaan asiaa tai noteeraamaan sitä, että asia on näkyvä muillekin. Velkaantunut ajattelee todennäköisesti, että velkaantuminen ei tässä kohtaa näy päällepäin. Laskupinot piilotetaan kaappiin tai viedään suoraan roskiin. Kulissia koitetaan vielä pitää, mutta velkaantuneesta huomaa miten jokin varjo kulkee kintereillä.
Tässä vaiheessa saattaa jo monikin ihmetellä, että miten tällä velkaantuneella on varaa ostaa kaikenlaista, matkustaa tai tehdä asioita, joita perusduunari voi vaan haaveilla (koska ei halua tehdä asioita luotolla, vaikka sitä saisi).
4. Tapaamiset vähenee tai henkilö alkaa vältellä ja "unohdella"
Omakohtainen kokemus on, että talousvaikeuksien myötä tulee samalla epämääräisiä "taukoja" ja katoamisia suhteeseen, joiden aikana ei välttämättä tapahdu oikein mitään tai henkilöllä ei oikein ole mitään kerrottavaa ajalta tapaamisten välissä. Harrastukset jää ja puhelin unohtuu äänettömälle. Pikkuhiljaa välit tilanteesta tietämättömiin läheisiin viilenee ja ystävät jää.
Tässä vaiheessa todennäköisesti velkaantuminen on jo pitkällä ja raha-huolet ahdistaa.
Energia menee paketin kasassa pitämiseen.
Parisuhteessa asian salaaminen aiheuttaa todennäköisesti kaikenlaisia riitoja ja luottamuspulaa.
5. Rahan lainaaminen, maksuviivästykset
Jossain kohtaa saattaa tulla rahan lainaaminen kuvioon. Silloin tilanne on jo todella huono, jos kyseessä on henkilö, joka ei ole voinut raha-asioista puhua ja on sitä omana häpeänään kuljettanut mukana ajatellen, että hänen on pakko selvitä asiasta yksin.
Velkojen laukeaminen ulosottoon pelottaa enemmän kuin mikään. Häpeä siitä on valtava ja velkaantuneella saattaa olla jo oikeasti paljonkin stressioireita eikä normaalien ihmissuhteiden tai asioiden ylläpito enää onnistu - esimerkiksi siivoaminen jää keskittymiskyvyn puutteen vuoksi tai häpeä tai pelko väsyttää niin, että ihminen muuttuu arvaamattomaksi, epäkohteliaaksi, vetäytyneeksi jne. Tämäkin riippuu paljon siitä minkä ikäinen ja miten tunnollinen ihminen on kyseessä.
Nuori saattaa olla jo aikoja sitten päästänyt velkansa ulosottoon ja menossa asian kanssa kohti seuraava etappia, mutta tunnollinen ei-milleniaali- yrittää vielä itse selvitä (niinkuin kautta aikain on opetettu).
Nuo viisi asiaa tuli tässä nyt mieleeni, kun mietin miltä minusta on ulkopuolelta katsottuna näyttänyt velkaantuminen ja miten minä ajattelen asioiden menevän.
Olen parin velkaantuneen kanssa hieman puhunut asiasta ja tunteista ja ajatusmalleista, jotka tilanteeseen johtivat - tai ehkä ennemminkin mitä mörköjä velkaantuminen jätti, mutta pääasiassa olen ehkä muualta lukenut velkaantumiseen johtaneista asioista ja sitten täyttänyt puuttuvat kohdat näillä ulkopuolelta tulleilla kokemuksilla myös tuttavapiirini kokemuksia ajatellessa.
Ehkä ensimmäinen askel ihan kaikkia puheeksiottamisia ja ongelmanratkaisuyrityksiä ennen olisi osoittaa, että välittää, on olemassa, näkee ja tukee ihmistä, jonka epäilee olevan taloudellisissa vaikeuksissa ja vasta sen jälkeen ottaa puheeksi, jos asia ei muuten nouse tai lähde parantumaan jo sillä.
Miten ottaa huoli puheeksi?
Jos ollaan siinä tilanteessa, että syystä tai toisesta on herännyt huoli läheisen raha-asioista, niin miten ihmeessä asian voi ottaa puheeksi?
Saako sitä ottaa vai onko se epäkohteliasta yksityisasioihin puuttumista?
Onko se sama kuin sanoisi kaverille, että näytät aika lihavalta, haluaisitko jutella vähän laihdutuksesta tai syistä, jotka johtivat lihavuuteen? (ja onko se törkeää puhua toisen ylipainosta heränneestä huolesta tai alkoholin käytöstä tai muusta?)
1. Omista kokemuksista puhuminen
Ehkä helpoin tapa ottaa asia puheeksi on puhua omasta kokemuksesta ja sen kautta nostaa asia puheeksi. Kauhistelu ei tietenkään toimi, vaan pahentaa tilannetta, eli kauhistellen tai syyllistäen velkaantumisesta tai vipeistä tai muista ei kannata puhua, jos ajatuksena on se, että toista haluaa auttaa.
Jos omia kokemuksia ei ole velkaantumisesta tai niistä ei uskalla tai halua puhua esimerkkinä, niin aina voi ottaa puheeksi vaikka omat rahankäyttötavat. Kertoa vaikka aloittamastaan budjetista tai siitä, mitä huomioita on tehnyt viimeaikoina taloudesta ja sitä kautta nostaa asian pinnalle ja sen varjolla kysyä, että onko kaverin talousasiat kunnossa tässä maassa, jossa on niin helppo velkaantua.
- Tähän toki on helppo vastata, että on kunnossa ja jättää asia siihen, mutta ties ajatus jää sitten kytemään.
2. Toisten kokemuksista puhuminen
Joskus helpompaa on ottaa puheeksi kuultu tai luettu tarina velkaatumisesta, sen seurauksista ja ehkä siihen johtaneista syistä ja tuoda samassa yhteydessä esiin, että haluaisi ehkä auttaa, jos lähipiirissä sellaisessa tilanteessa olevia olisi.
Auttaminen voi olla monenlaista. Se voi olla taloudellista apua, joka saattaisi olla iso apu velkaantuneelle pois suosta - mutta samalla karhunpalvelus, jos oppi jäisi saamatta. Taloudellisen avun antaminen on todennäköisesti suuri riski aina, mutta joskus varmasti kannattaa.
3. Puhumalla lempeästi suoraan
Joskus kaikkein paras tapa on ottaa asia lempeästi, mutta rohkeasti vaan suoraan puheeksi. Kertoa huolen heränneen ja kertomalla halusta auttaa.
Suoraan puhuminen on usein paras keino, mutta vaatii auttajalta hienotunteisuutta ja taitoa kohdata ihminen arvostavasti vaikean asian äärellä tuomitsematta.
4. Lisäämällä tietoisuutta muuten
Asioiden näkyväksi tekeminen auttaa ja tiedostaminen vähentää huonoja tekoja*. Puhumalla omista valinnoista ja syistä niiden takana saattaa antaa uudenlaista näkökulmaa asioihin. Toisaalta riski on, että kuulija syyllistyy, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä ja tässä kohtaa itsetunnolla on todella suuri merkitys.
*empiirinen kokemus
Ehkä ensimmäinen askel ihan kaikkia puheeksiottamisia ja ongelmanratkaisuyrityksiä ennen olisi osoittaa, että välittää, on olemassa, näkee ja tukee ihmistä, jonka epäilee olevan taloudellisissa vaikeuksissa ja vasta sen jälkeen ottaa puheeksi, jos asia ei muuten nouse tai lähde parantumaan jo sillä.
Todennäköisesti kuitenkin asia vaatii aikaa, otti sen puheeksi millä hyvänsä tavalla. Ehkä tärkeintä on tieto, että ei ole yksin tai hylkiö, vaikka onkin saanut raha-asiat solmuun.
Visakierteessä ja velkaa vanhemmalle
En ole itse ollut varsinaisesti ylivelkaantunut, mutta olen ollut visakierteessä, jossa joka kuukausi jouduin aina ostamaan visalla, kun tililtä loppui rahat ennen kuun loppua. Opiskeluaikoina olin lisäksi kelalle velkaa opintotukia pari tuhatta samaan aikaan, kun olin ulkomailla opiskellessa ottanut opintolainaa ja käytellyt visan lähes tappiin. Vanhempani lainasi osan kelan velasta ja maksoin sen sitten lopulta takaisin.
Opiskeluvuosien jälkeen visakierre jatkui, vaikka samaan aikaan säästötilille alkoi kertyä pikkuhiljaa rahaa. Jostain syystä vaan en kokenut tarpeelliseksi maksaa kierrettä poikki ennen kuin sitten lopulta jossain vaiheessa sen tein innostuttuani budjetoinnista.
Ennen kuin aloin itse budjetoida millään tasolla, ajattelin sen olevan paljon hankalampaa kuin mitä se sitten lopulta on. Lisäksi ajattelin budjetoinnin jotenkin rajoittavan elämää enkä halunnut sen rajoittavan sitä.
Oli helpompaa, kun saattoi jonkin heräteoston edessä ennemminkin miettiä, että visalla on vielä varaa ja nämä Taika-mukit on vaan niin tärkeä hankinta nuoren parin perheessä, että ne on ostettava, kun nyt on joku "tarjous" tai "saa bonukset isompana tältä kuulta".
Kun oppii tiedostamaan - mitä tahansa - niin kaikki itselle tai läheisille haitallinen toiminta on paljon vaikeampaa ja tietoinen toisen vahingoittaminen lähes mahdotonta*.
*empiirinen kokemus
Mitä te lukijat ajattelette, kuuluuko toisten raha-asioihin puuttua, jos huomaa ongelmia olevan?
Ja miltä tuntuu ajatus, että omalle kohdalle joku tulee yllämainituilla tavoilla puuttumaan raha-asioihin?
Millä tavalla sinulta saisi kysyä raha-asioista? Vai saisiko lainkaan?
Saa kysyä, suurimmalle osalle vastaisin että budjetoin ja pyrin säästämään rahaa. Osalle (läheisimmistä ne jotka ei vielä tiedä) saattaisin kertoa. Jotenkin nyt kun asia on jotenkin hoidossa, on siitä kevyempää myös jutella. "Pohjalla" ollessa vältteli ihmiskontakteja ja kaikkia menoja. Laihtui kun ei syönyt, ei nukkunut, ei siivonnut. Se oli kyllä kamalaa aikaa. Ehkä se kaikki muu osoitus, että välittää. Haluaa olla elämässä läsnä. On luotettavana siinä, olisi tärkein apu. Tavallaan että velkaantunut voi luottaa siihen ihmiseen niin paljon ja monella tasolla että uskaltautuu sitten kertomaan veloistaan.
VastaaPoistaVierestä on tosi vaikea katsoa tilannetta, jossa on paljon merkkejä siitä, että asiat ei ole kunnossa, mutta ei vaan voi tehdä mitään. Jos ihminen ei ole vielä valmis pyytämään tai ottamaan apua vastaan, niin asialle ei vaan voi tehdä mitään.
PoistaPahinta on, jos joutuu pelkäämään, että epätoivoisessa tilanteessa tekisi jotain todella epätoivoista.
Kyse voi olla tosiaan kovasta velkaantumisesta, mutta myös esimerkiksi päihteistä tai jostain muusta riippuvuudesta ja kaikki niistä asioista on tosi vaikeita ottaa puheeksi ja puhua.
Taitaa oikeasti olla niin, että myötätunto on kaikista paras tapa hyvin monessa kohtaa.
Velkaantuneiden tuttujeni kohdalla pahin kohta on ollut juuri se ulosottoon meno, jota vältellessä kaikista pahimmat tilanteet syntyi. Ulosoton alkamisen jälkeen helpotus on ollut silminnähtävä.
Voi kumpa ihmiset nopeasti ymmärtäisivät, että tosiaan se ulosotto ei ole maailmanloppu.
Kiitos kommentista sinulle ja onneksi olet saanut asioita parempaan suuntaan.