Oivalluksia ja mielensisältöä
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt minne matkani on viemässä. Olen tuntenut suurta tarvetta jatkuvasti kehittää itseäni ja taitojani - haastaa itseäni menemään epämukavuusalueelle kerta toisensa jälkeen oppimaan itsestäni ja uusia taitoja. Olen panostanut oppimistaitojen hiomiseen, itsereflektointiin, vuorovaikutustaitojen parantamiseen ja muuhun sellaiseen, joka mielestäni on tärkeää niin työelämässä kuin esimerkiksi vanhemmuudessa ja parisuhteessa. Ja ystävyyssuhteissa. Ja naapurussuhteissa. Ja oikeastaan missä vaan. Olen miettinyt työelämässä miten pystyn kehittymään urallani niin, että parhaat vuodet työelämässä ei mene hukkaan odotellessa avautuvia paikkoja. Ja eilen jotenkin havahduin siihen, että kaikki avaimet on omissa käsissäni. Vain mielikuvitus on rajana sille minne tieni voi viedä. Olen ollut sen verran fiksu nuorena, että olen käynyt koulua ja valmistunut - tosin korkein aste, josta olen valmistunut on ammattikorkeakoulu - mutta se antaa silti pohjan sille, että olen