Raha(na)inen

Huhhuh..  En meinaa osata muuta sanoa. Töissä on mahdoton haipakka päällä ja päivät venyy. Samaan aikaan siviilielämässä on järjesteltävää- lasten hoitokuvioita ja muuta mietittävää ja organisoitavaa keskelle työpäiviä ja niiden jälkeen niin, että oikeastaan levolle ja palautumiselle ei meinaa jäädä aikaa. Talousexceliini en ole ehtinyt edes vilkaista enkä ole lainkaan perillä salkun tilanteesta. Toisaalta ajattelen, että sijoitustaktiikkani osta ja unohda toimii tällä tavalla paremmin. Olen ostanut ja nyt vaan olen unohtanut. Ja kurssien lasketellessa varmaan mielenterveyden kannalta parasta onkin antaa vaan olla ja ostaa lisää silloin kun siihen on rahaa. Rahaa on kuukauden aikana tullut ja mennyt ja sekin tilanne vaan on mikä on. Tammikuussa alkaa uudenlaiset talouskuviot, jotka pitäisi suunnitella ja toteuttaa ja sillä tavalla automatisoida rahaliikenne mahdollisimman helpoksi. Uusia kustannuksia tulee lasten hoitomaksuista, mutta jotkin kulut todennäköisesti laskee sen my

Arki on palannut perheeseemme, kun puolisoni palasi työhön hoitovapaan jälkeen. Lasten kuskaukset hoitoon ja hoidosta rytmittää päivää ja kotona asiat on pysähdyksissä työpäivien ajan. Toisaalta sotkua ei synny poissa ollessa, mutta mikään ei myöskään etene. Toisen vanhemman ollessa lasten kanssa kotona sain itsekin tavallaan hengähtää arkisista askareista. Puolisoni opetteli kotona ollessa ruuanlaittoa ja muita taloustaitoja, jotka olivat pitkän aikaa pääasiassa minun harteillani. Samaan aikaan lapset ovat ihan uudella tavalla kiintyneet isäänsä, kun ovat hänen kanssaan oppineet toimimaan ja hänen tapoihinsa ja asioidenhoitoon luottamaan yhtälailla kuin minun, joka aiemmin olen ollut päävastuussa kotona. Jokaisen isän pitäisi jäädä hoitamaan lapsiaan kotiin ja opetella kaikki ne kotitaloustaidot, arjen pienet ja suuret asiat joita äidille usein kertyy hoidettavaksi ja harkittavaksi lapsia ja kotiasioita kotona hoitaessa. Viettämällä aikaa lapsen kanssa ja painimalla samojen haas