Kun ei ole rahaa, ei ole motivaatiota ?

Olen miettinyt miksi ihmeessä olen hukannut motivaationi pitää taloudesta mitään tolkkua näinä vuoden viimeisinä kuukausina, mutta taisinpa nyt ymmärtää syyn.
Me nimittäin siis elämme yhden ihmisen palkalla ja kuitenkin sellaista elämää, että kulut eivät ole pienemmät - oikeastaan päin vastoin. 

Kahdella autolla ajetaan päivittäin, minä töihin, puoliso hakemaan esikoista päiväkodista.
Ruokaa kuluu kotona, sähkömittari laulaa, kun jatkuvasti on joku vempain päällä tai ruuanlaitto menossa. 

Tili tulee ja menee eikä mitään jää. 

Huomaan, että kun tiedän rahan olevan vähissä jokatapauksessa, niin en jaksa sitä oikeastaan edes miettiä. 
Ajatukseni on jo ensivuoden puolella, kun saamme kaksi palkkaa talouteen ja pääsemme näiden kitukuukausien jälkeen sitten taas paremmin säästämään. 

Yksi syy on myös se, että olen päättänyt ottaa ilon irti puolison vapaista ja olemme siis reissanneet kotimaassa, lomailleet (yhden yön omalla kustannuksella) hotellissa ja käyneet ulkona syömässä vaan sen vuoksi, että ei tarvitse laittaa kotona ruokaa. 
Olemme menossa tässä kuussa puolisoni kanssa viikonloppureissuun "isolle kirkolle" - niinkuin me maalaiset sanotaan  :D 
Olemme myös menossa katsomaan lätkää ja ties vaikka vielä hotelliin yöpymään sillä reissulla, jos sitä oikein asiasta innostuu. 

Säästössä on sen verran rahaa, että niitä nyt sitten käytetään. Työelämän alkaessa ollaan taas eri tavalla kiinni arjessa, joten on vaan tehtävä, mitä on tehtävä, silloin kun se on tehtävä. 

En minä meinaa silti tyystin rappiolle mennä, vaikka tässä on nyt tehty yhtä ja toista ja rahapussi ammottaa tyhjyyttään.
Joulukuussa otetaan veronpalautuksista sitten tilannetta paremmin haltuun ja josko sitä sitten löytyisi taas motivaatiotakin seurata tilannetta tarkemmin. 

Onko muilla vastaavia kokemuksia, että silloin kun rahat on vähissä, niin motivaatiokin on vähissä?

Kommentit

  1. Tiedätkö, on oikeastaan lohduttavaa kuulla, että tämä ilmiö vaivaa myös keskituloisia, eikä ole vain pienituloisten ongelma! Olen itse törmännyt ilmiöön eri muodoissa, sekä hyvin pienituloisena, että myös vähän paremmassa taloudellisessa tilanteessa: kun menee kuitenkin taloudellisesti huonosti, niin mitä väliä sillä sitten enää on? Rahaa tulee käytettyä paljon huolettomammin kun tietää jo kuluttaessa, että ei ole mitään ylpeiltävää tässä kuussa, ja loppukuu menee kaurapuurolla. Tämä on nähdäkseni myös yksi iso syy siihen, miksi pienituloiset eivät saa edes sitä 10 tai 20 euroa säästöön kuukaudessa, vaikka se laskennallisesti olisi mahdollista. Välillä ilmiö kärjistetään jopa siihen, että köyhyys tyhmistää, se heikentää kognitiivisia kykyjä niin paljon, että ei ole resursseja välittää niistä pienistä, merkityksellisistä kuluista.

    Toinen tapa teoretisoida ilmiöitä voisi olla motivaation luonne. Motivaatio kuvaa sanana liikettä, eli ilman liikettä ei ole motivaatiota. Kun talouden (positiivinen) liike pysähtyy, myös motivaatio talousasioiden suhteen hyytyy. En ole koskaan ollut tämän teorian fani, mutta mainitaan nyt reiluuden vuoksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!

      Kirjoitin vastauksen tähän, mutta se sitten katosi jonnekin. Höh!
      Mutta lyhyt uusinta :
      Jotenkin juuri niin sitä miettii, että mitä sen nyt sitten enää väliä on, kun ei säästöön jokatapauksessa jää mitään.
      Toisaalta säästimme kyllä näitä aikoja varten, joten nyt vaan pitää muistaa se ja nauttia vapaasta. Siis puolison vapaasta.

      Minusta tuuossa toisessakin teoriassa on kyllä perää. On vaikea ohjata autoa, joka on parkissa.

      Poista
  2. Juuri näitä tilanteita varten ne säästöt on! Käytätte nyt säästöjä hyvällä omallatunnolla, varsinkin kun paremmat päivät häämöttävät edessä. En voi sanoa kyllä, että itsellä olisi samanlaiset tuntemukset... Nyt kun itsellä on tiedossa erittäin tiukat ajat, niin tekee mieli laittaa kaikki kulutus jäihin. Mutta tässä on tietysti se ero, että en tiedä koska itselläni tilanne kääntyy paremmaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja muistutuksesta. Niinhän se on, vaikka tuntuukin nyt ihan rikolliselta käyttää säästöjä.
      Olin itse monta vuotta näillä rahoilla kotona, millä nyt elämme ja puolisoni kävi töissä. Hullua. Se tuntuu nyt niin paljon tiukemmalta kuin aiemin.
      Vuoden verran töissäkäyntiä, josta 9 kk meitä oli kaksi tienaamassa, muutti selvästi ajatuksiani raha-asioista. Rahaa oli enemmän käyttää tai säästää.
      Hmm, tätä pitääkin pohtia ehkä lisää.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

6 vinkkiä miten pärjätä hoitovapaalla kotihoidontuella

Kesää kohti

Irti Rahapelistä - Robert Scheinfeld