Liikunta ja omasta terveydestä huolehtiminen

Kotiäitinä tuntui, että olin kaikki päivät jalkojen päällä menossa jonnekin tai tulossa jostain. Kotona riitti projekteja vuodenaikaan liittyen ja esimerkiksi keväällä, kasvimaata ja kukkapenkkejä kuopiessa askeleita kertyi jopa 23000 päivän aikana. Paino ei siitä laskenut, lähinnä nousi, koska kompensoin väsymystä herkuilla... mut kuitenkin pysyin liikkeellä.

Nyt en tiedä montako askelta sitä mahtaa päivän aikana tulla, mutta tuskin kovin montaa tuhatta. Toimistotyö pitää työpöydän ääressä ja paikkojen jumiutumisen oikein kuulee.

Lisäksi olen huomannut, että syömisen ja liikkumisen suhteen säätäminen oikealle tasolle on haastavaa, kun elämäntilanne on muuttunut.

Kokoajan huomaan enemmän ja enemmän miettiväni, että liikuntaa täytyy lisätä arkeen. Olen tehnyt vaikka mitä suunnitelmia, että ponnistelen enemmän ja saan sillä tavalla liikuntaa elämään, mutta lopulta kuitenkin ponnistelu jää tekemättä.
Elämä vaan on niin hektistä ja ne tunnit lasten kanssa kuluvat ihan silmänräpäyksessä.

Jotain kuitenkin on vaan tehtävä.


Millä tavalla muut huolehditte hyvinvoinnistanne? Minkälaisia liikuntatottumuksia teillä on?

Kommentit

  1. Terveys ja hyvinvointi ovat kyllä ihan tosi tärkeitä teemoja mun elämässä. Niitä ei tietty tuu blogissa niin hirveästi sivuttua kun kirjoitukset liittyy pääosin rahaan, mutta vauraus on mun mielestä rahan lisäksi myös terveyttä, henkistä ja fyysistä.

    Mä itse työmatkapyöräilen kesät talvet ja päivittäin fillarointia tulee n. 15km. Lisäksi kesäaikaan teen pidempiä pyörälenkkejä (30-100km) silloin tällöin. Töissä meillä on kuntosali, jossa käyn säännöllisen epäsäännöllisesti - yleensä 2-5 kertaa viikossa. Muuta liikuntaa ei tällä hetkellä ole, vaikka olen yrittänyt miettiä pään puhki mikä voisi olla kiva liikuntaharrastus tämän tekemisen lisäksi. Sali ja fillari kyllä riittävät hyvin kunnon kehittämiseen, mutta ehkä joku joukkuelaji voisi silti olla kiva.

    Liikunta on ehkä kuitenkin sellainen juttu, että siihen pitää osata ottaa aikaa. Ei se tapahdu "siinä sivussa", vaan kyllä se vaatii sitä että on itsekäs ja menee treenaamaan. En tietenkään tiedä miten tämä käytännössä tapahtuu esim. lapsiperheissä :D, mutta ilman ponnistelua se liikunta tuskin lisääntyy. Onhan se etenkin alkuun tahmeaa ja epämotivoivaa, ennen kuin se oma laji löytyy ja kipinä syttyy.

    Mä ehkä sinuna miettisin jotain ohjattuja lajitreenejä, joihin olisi "pakko" saada raivattua aikaa ja jossa voisi syttyä kipinä siihen lajiin eikä niinkään keskittyisi vaan kalorien polttamiseen? Mun mielestä liian moni alottaa vaikka juoksulenkit tai menee salille heilumaan ja sit innostus lopahtaa, kun se tekeminen onkin aika tylsää ja yksinäistä ja ikävää. Enemmän kannustaisin löytämään jonkun joukkuelajin tai ainakin ohjatut treenit (uinti, sulkapallo?), jossa voisi innostua siitä itse lajista. Lisäksi olisi selkeää, että treenit on vaikka kaksi kertaa viikossa ja muina päivinä yrittäisi pitää yllä arkiliikuntaa sen verran kun pystyy, lasten ehdoilla.

    Mutta joo, tää on aihe mistä voisin kirjoittaa vaikka romaanin. Hyvinvointi on kiinnostava ja tärkeä aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työmatkapyöräily olisi kyllä ihan mahtava tapa pitää kunnostaan huolta. Olen monta kertaa pohtinut, että voisiko se jotenkin onnistua - mutta ei se vaan onnistu. Matkaa on 20 km suuntaan ja vaikka sen sitten vielä jotenkin polkisi (ja sitten töissä kävisi suihkussa jne, että ei olisi pelkästään hikinen), niin sitten ne lapset ja se matkaan kuluva aika.

      Ennen lapsia kävin ajoittain kuntosalilla ja lenkkeilin. Olen ehkä enemmän sellainen itsekseni puurtaja, vaikka pari vuotta kuljin myös ohjatuissa jumpissa. Ensimmäisen lapsen jälkeenkin kävin vähän aikaa salilla ja lenkkeilin enemmän, mutta nyt se vaan on jäänyt.

      Aikaa ei vaan tunnu löytyvän ja ponnistelu tarkoittaisi lasten "oireilun" sietämistä entistä enemmän, kun aikaa jäisi lapsille vähemmän. Ja säännölliset (kellon aikaan sidotut) harrastukset ei onnistu puolison työn vuoksi kuin joka toinen viikko.
      - Mutta, en anna periksi.
      Olen sitä mieltä, että vielä se sopiva tapa pitää huolta itsestäni löytyy ja aika auttaa. Lapset kasvaa ja tulee hetki, että heitä ei tarvitse herkeämättä vahtia tai että saamme hoitoapua. Sitä kohti.

      Kiitos viestistäsi :)

      Poista
  2. Minkäikäiset sun lapset olikaan? Eikö lasten kanssa oloon voisi yhdistää jotain liikunnallista? Mikä sen parempaa yhdessäoloa ja esimerkin näyttämistä. Esimerkiksi kuljette kävellen tai pyöräillen kauppaan ja kannatte repuissa ostokset yhdessä kotiin. Tai pelailette palloa, samalla kun lapset on leikkipuistossa itse otat kahvakuulan mukaan. Tai jos lapset on kahvakuulan kokoisia, niin heiluttelet niitä :D...
    Työelämässä mä olen osannut aikaisemmin pitää kiinni taukojumpasta, mutta nyt on menossa hektisempi kausi, eikä se ole päivittäin mahdollista. Taukojumppa esim. kepillä tai muuten on tehokasta, virkistäen lisää työtehoa ja inspiroi tai ainakin naurattaa kollegoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taukojumppa on kyllä oikeasti tosi tärkeä juttu, etenkin toimistotyössä. Ja vaikka se ei ota kuin ihan pienen hetken, niin silti siitä usein ekana tinkii. Itsekin kausittain pidän enemmän huolta taukoliikunnasta ja sitten taas se jossain kohtaa jää - kuten nyt on jäänyt.

      Lasten kanssa liikkuminen on kyllä hyvä ajatus ja monet hoitavat sen kyllä todella mallikkaasti. Olen pohtinut millä tavalla luonnollisesti saisimme lisättyä liikuntaa koko perheen arkeen, mutta mitään erityisen hyvää juttua ei ole vielä tullut vastaan. Lapset liikkuu leikeissään ja trampoliini löytyy pihasta. Sinnehän sitä pitäisi vaan itsekin mennä sinne trampoliinille, vaikka edes vartiksi päivässä pomppimaan.
      Uimakausi on ihan aluillaan ja talviturkki käytiin koko perheellä jo kastamassa, joten ehkä siitä saadaan sopiva liikuntamuoto koko perheelle.

      Kaipaan itse eniten sitä omaa aikaa, jolloin voisin keskittyä kuuntelemaan itseäni ja sitä kautta löytää sen sopivan jutun.
      Töissä olenkin jo harrastanut lounaslenkkeilyä (lounaan sijasta lenkille ja lounas työpöydän ääressä) ja se on ollut kyllä erittäin mukavaa. Tavoite on ollut 2 kertaa viikossa lounaslenkillä vähintään.

      Eiköhän se sopiva juttu vielä löydy ja aikaa myöten muotoudu elämä sellaiseksi, että sitä aikaa löytyy. Lapset ovat nyt 2v ja 5v.

      Kiitos vinkeistä :) Tästähän niitä liikuntamuotoja alkaa nousta mieleen pikkuhiljaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

6 vinkkiä miten pärjätä hoitovapaalla kotihoidontuella

Kesää kohti

Irti Rahapelistä - Robert Scheinfeld