Raha(na)inen

Rahasta puhuminen on lähtökohtaisesti hankalaa kulttuurissamme, mutta velkaantumisesta puhuminen on suorastaan pöyristyttävää. Onko se edes mahdollista? Pitäisikö sen olla mahdollista jotenkin ottaa puheeksi toisen raha-asiat ja miten asian voisi ottaa puheeksi, ennen kuin korttitalo kaatuu? Olen itse seurannut vierestä erästä tarinaa hurjasta ylivelkaantumisesta. Lisäksi muistan tarinoita tutuista ihmisistä nuoruudessa. Muistan lapsuudenkavereita, joiden perheet hajosi, kun koti meni alta  velkaantumisen myötä. Muistan minkälaisia merkkejä nuoruudessani antoi rahavaikeuksissa olevat ihmiset, muistan miltä rahavaikeuksissa olevat kaverit vaikuttivat, kun luottotiedot alkoi nuorena aikuisena mennä kaikenlaisten vippien myötä. Taidan olla luonteeltani jonkinlainen tarkkailija ja paljon erilaisia merkkejä on jäänyt mieleeni vuosien varsilta. En tiedä voiko niistä merkeistä tänäpäivänä tunnistaa velkaantuneen, mutta voin kertoa sen mitkä asiat ovat elämäni aikana kiinnittäneet huo...

Viimevuosina olen laskeskellut enemmän ja vähemmän tarkasti sitä mitä eläminen maksaa ja ensin yllättynyt, miten paljon vähemmällä pärjäisi, kun kaikkea rahaansa ei syytäisi turhuuksiin ja sitten yllättynyt miten sitä rahaa sitten kuitenkin menee väkisin ja pakollisiin aika paljon. Kaukana on ne ajat, kun opintotuki ja asumislisä oli 404e/kk ja päälle sain vaihtelevasti palkkaa 200-900e ja sitä ihmeesti vaan riitti rahaa kaikenlaiseen sellaiseen, jota ei nyt tulisi mieleenkään jatkuvasti harrastaa. (Lähinnä paheita) Silloin tosin asuin pääasiassa kaverin luona kävelymatkan päässä työpaikasta ja koulussa kävin lainassa olevalla autolla* (jonka omisti ja vakuutukset maksoi setäni perheineen kiitoksena työstä ja avusta jota heille tein nuoruuteni vuodet lastenhoitajana ja maatilan töissä). Bensat maksoin itse kulkemisestani 100km työmatkaa opiskelupaikkakunnalta työpaikkakunnalle (jossa siis bunkkasin kaverin sohvalla aina kun mahdollista). * ja itseasiassa juuri nyt tätä kirjoitusta...

Olin facebookissa osallistunut jo aiemmin Älä osta mitään- päivän tapahtumaan ja olin vakuuttunut, että en osta mitään koko päivänä - kunnes päivää aiemmin tajusin, että ostoksille tuli sittenkin lähtö. Olin jo aiemmin saanut perjantain vapaaksi ja koska viikonlopun parisuhdereissu-suunnitelmat peruuntui päätimme lähteä perjantaina koko perheellä ostoksille. Lopulta kävi niin, että rahaa meni lähes 300 euroa, muttei tainnut mitään sellaista tarttua mukaan, joka olisi ollut Black Friday-alennuksessa. Kirppisostoksilla ja Ikeassa Ensin kiersimme kirppikset, joista löytyi kohtuuhintaan lapsille haalarit (3kpl), esikoiselle korokeistuin selkänojalla ja muutama sisävaate itselle ja lapsille. Kirppisostoksille tuli hintaa noin 55e Sitten pyörähdimme ikeasta katsomassa petauspatjaa ja mukaan tarttuikin löytönurkasta petari alle puoleen hintaan eli noin 150eurolla. Olimme varautuneet ostamaan petarin noin 500eurolla, joten aikamoinen säästö kertyi tästä löydöstä. Ikeasta ostimme jotain...

Omaisuus  Osakkeet    15405,63e Rahastot       1189,87e S-Juna            500,00e BNorSäästöt  1402,95e Auto                4900,00e Yhteensä      23398,45e Velat ei velkaa omissa nimissä Tulos 23398,45e Auton merkitseminen tuohon tuntuu jotenkin hankalalta. Auton arvoa on vaikea arvioida, mutta  jonkinlainen rahallinen arvo sillä kuitenkin on. Käyttöarvo ainakin.  Menkööt nyt tuolleen laskevasti pikkuhiljaa. Osakkeita olen ostanut muutaman kerran lisää tässä kuukausien varrella puhumatta siitä mitään kenellekään. Ostoni ovat hyvin pieniä ja lähinnä mielenkiinnosta ja aika fiiliksellä tehtyjä. Taktiikan ollessa osta ja unohda, yritän ostella sellaisia tuotteita joita käytän tai voisin käyttää arjessa ja elämässä ja sitä myöten sitten koen jonkinlaista käytännön uskoa yhtiöön. Tuntuu mukavalta nähdä viisinumeroinen summ...

Anni Rahapalleroisen ja Puudelin blogeissa puhutaan sarjavelkaantumisesta ja siitä miten ihmisen mieli vaikuttaa asioihin, siis myös (ja tietenkin myös) raha-asioihin. Minulle tuli näitä lukiessani mieleen, että joitain vuosia sitten luin jostain (pahoittelen epämääräisyyttä) siitä ilmiöstä, joka minulle Annin ja Puudelin kirjoituksista tuli mieleeni. Ehkä Minä ja riippuvuus  voi samaistua tähän ajatukseen myös ja ehkä tietääkin asiasta paremmin? En muista järkevästi asiaa pukea sanoiksi tavallisesti, joten käytän kielikuvia  - ja koska monesti velan maksamisessa puhutaan lumesta - lumihiutale- tai lumipallo-systeemistä, niin käytän tässäkin lunta. Ajatellaan tilanne, kun piha on täynnä lunta eikä kotiportaille pääse tekemättä lumitöitä. Lainaan naapurilta leveän lumikolan ja hiki päässä, lihakset äärimmilleen ponnistettuna työnnän painavaa suojalunta pois tieltä ja saan pihan aurattua. Sen jälkeen on hyvä mieli. Hiki tippuu otsalta ja lihakset on kipeänä, mutta tul...

Olen miettinyt miksi ihmeessä olen hukannut motivaationi pitää taloudesta mitään tolkkua näinä vuoden viimeisinä kuukausina, mutta taisinpa nyt ymmärtää syyn. Me nimittäin siis elämme yhden ihmisen palkalla ja kuitenkin sellaista elämää, että kulut eivät ole pienemmät - oikeastaan päin vastoin.  Kahdella autolla ajetaan päivittäin, minä töihin, puoliso hakemaan esikoista päiväkodista. Ruokaa kuluu kotona, sähkömittari laulaa, kun jatkuvasti on joku vempain päällä tai ruuanlaitto menossa.  Tili tulee ja menee eikä mitään jää.  Huomaan, että kun tiedän rahan olevan vähissä jokatapauksessa, niin en jaksa sitä oikeastaan edes miettiä.  Ajatukseni on jo ensivuoden puolella, kun saamme kaksi palkkaa talouteen ja pääsemme näiden kitukuukausien jälkeen sitten taas paremmin säästämään.  Yksi syy on myös se, että olen päättänyt ottaa ilon irti puolison vapaista ja olemme siis reissanneet kotimaassa, lomailleet (yhden yön omalla kustannuksella) hotelli...

Kesän jälkeen olen ollut tosi höveli raha-asioissa ja elämä on mennyt lähinnä reagoidessa erilaisiin ärsykkeisiin. Eli toisin sanoen, rahaa on mennyt ja välillä liiankin lyhyellä harkinnalla. Lokakuuhun sisältyi kahdet juhlat ja juhlissa käynneistä kertyi reilusti kilometrejä auton mittariin ja muita oheiskuluja. Lisäksi yövyimme hotellissa yhden yön ja ostimme erinäisiä tavaroita, vaikka budjettia ei ollutkaan osteluille. Lahjoihin meni myös rahaa. Lokakuun aikana meille asennettiin maalämpö - joka ei muuten ole otettu mukaan tähän laskelmaan. Tällä hetkellä olen talouden ainoa palkansaaja ja minun palkalla, kotihoidontuella ja lapsilisillä elellään nyt sitten veronpalautuksiin asti. Suurimman järkytyksen aiheutti ruokakauppa ja ulkona syöminen. En nyt oikein hahmota miten sitä rahaa meni niin paljon ruokakauppaan/ravintoloihin. Tosin olemme kahteen otteeseen olleet poissa kotoa kaikenlaisten eväiden ja ravintoloiden varassa, joten ehkä se sitten vaan näkyy niin paljon Loka...