Surkea takkiostos

Haluan kirjottaa hutiostoksesta ja siitä mikä siihen johti. Tai ainakin pohtia sitä mikä siihen johti. Rahankäyttö ja tunteet menee kohdallani ainakin käsi kädessä.

Olen hyvän aikaa jo pitänyt tiukasti huolta, että talouteemme ei tule turhaa tavaraa tai vaatetta tai muutakaan turhaa työtä aiheuttavaa.
Olen kunnostanut vaatteitani ja pitänyt niistä huolta iloiten siitä, ettei uusien hankkimiseen tarvitse laittaa rahaa.

Olen oikeasti ollut ylpeä itsestäni ja perheestäni tässä suhteessa - olemme erittäin paljon kohtuullistaneet kulutustamme aiempaan verraten ja helpottaneet sillä montaa asiaa.

"Entisessä elämässä"- Samalla, kun olen ollut tunnesyöjä - olen myös ollut tunneostaja. Olen ostanut palkkioksi ja lohdutukseksi, ilahdutukseksi ja tylsyyteen.
Olen näistä molemmista pyrkinyt päästä eroon tiedostamalla tunteita ja opettelemalla tunnetaitoja sekä puhumalla asioista ihmisten kanssa. Ja työstämällä ja oppimalla virheistä. Ja puhumalla lisää.

Pikkulapsiarki piti kotona syömässä 

Vauva-arki on jo pari vuotta sitten ohimennyt vaihe elämässä, mutta sen seurauksia kannan kehossani edelleen - eli tunnesyömisen aiheuttamia kiloja.
Silloin lohtu ja ilo oli herkut, joita söin väsymyksen keskellä saadakseni sen hetken hyvänolontunteen, jonka suklaa kehossa aiheutti sen vauva- ja taaperoarjen keskellä, kun omia ajatuksiaan, toiveitaan, tunteitaan tai itseään muutenkaan en vaan kuullut tai nähnyt.

Shoppailu jäi noina aikoina pois aikataulusta, sillä lasten kanssa kävin kaupassa vain pakolliset ja koska halusin pitää tiukkaa budjettia, niin tavarasta oli helppo karsia.

Vapaus sekoittaa pään

Nykyään omaa aikaa on mahdollista saada (olisi ollut aiemminkin, jos olisin ymmärtänyt asian tärkeyden ja sen, miten vähillä vahingoilla lapsi selviää muutaman tunnin erossa äidistä, kun kiintymyssuhde on kunnossa )
ja viikonloppuna kävinkin kaupassa. Kiersin monta kauppaa etsien takkia itselleni. Olen jo kauan etsinyt - siis pari kuukautta, löytämättä sopivaa kuitenkaan.

Lauantaina jotenkin sitten jostain ostamisen ilosta tai etsimisen väsymyksestä ostin HM:ltä takin itselleni, kun se sattui mahtumaan päälle.

Takki oli alennuksessa ja maksoi 23e.
Se ei ole hieno, ei laadukas, ei hyvän näköinen päälläni tai mitään muutakaan sellaista, jonka voisin kuvitella syyksi ostaa takki.
En osaa arvata muuta syytä ostokselleni kuin sen, että se oli halpa ja olin väsynyt etsimään. Kauppa oli menossa kiinni ja päätös piti tehdä.
Entinen takkini on kylmäksi pesty ja pakkasia on tulossa.
Halusin tehdä päätöksen.

Ostin takin ja lähes heti aloin katua ostosta.

Mitä opin tästä ? 

Huomaan, että olen edelleen hintoja tuijottava ihminen.
Väsyneenä kaiken lisäksi tekee huonoja päätöksiä.
Haluan päästä siitä hintojen tuijottelusta eroon, sillä olisin aivan hyvin voinut ostaa haluamani takin vaikka se olisi maksanut enemmänkin. Jotenkin vaan en raskinut. Ja sitten päädyin ostamaan jotain vain koska se on halpa.

Aion kulkea tuolla takilla nämä pakkaset ja lahjoitan sen sitten tarvitsevalle. Kostoksi itselleni ostan ensisyksynä takin täydellä hinnalla - jospa sitä oppii arvostamaan asioita paremmin.


Kommentit

  1. Joskus tulee hutiostoksia, ei voi minkään =(. Minä tunnustan olevani tuollainen tunnesyöppö - mitenköhän siitä pääsisi eroon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Joskus niitä vaan tulee ja niilläkin on oma tarkoitus. Tällä kertaa opettaa jotain itsestäni.
      Ja tunnesyömiseen on pitkä ja kivinen tie puuttua, mutta omalla kohdallani siihen on oikeasti alkanut tehota itseni johtamistreenit.
      Ja positiivinen psykologia.

      En kiellä enää mitään herkkuja itseltäni tai soimaa niiden syömisestä. Se on lähtökohta.
      Sen sijaan mietin syödessäni miksi syön ja tässä pari vuotta tarkkailtuani itseäni aloin huomata milloin suuntaan kulkuni jääkaapille tai kauppaan karkkihylly mielessä.
      Sen myötä aloin sitten puuttua tilanteeseen ja sanottaa tunteita eri tavalla ja siten purkaa tottumuksiani ja tapojani.

      Vanhat tavat istuu tiukassa, muttei niiden purkaminen ole ollenkaan mahdotonta :)

      Poista
  2. Tiedän niin tuon tunteen, kun joku ostos alkaa heti harmittamaan. Se vähäinen ilo, minkä siitä voisi saada katoaa negatiivisen fiiliksen takia. Onneksi ei ollut tuo kalliimpi ja toisinaan H&M hintalaatusuhde on minut ainakin yllättänyt positiivisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen puoliksi ok asian kanssa, mutta tosiaan enemmän harmin puolella. Takissa tökkii vetoketju ja se istuu huonosti muiden vaatteiden kanssa. Siis huomasin paitani alkavan kuristaa minua, kun takin vuori ei luista vaan se "tarrautuu" paitaan.

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Tiedän tunteen. Vanhoja, syvällä olevia käyttäytymismalleja on vaikea saada kokonaan muutettua, se vie aikaa. Mä oon ite ollut sellanen tylsyyteen ostelija, ja vielä ehkä kerran pari vuodessa huomaan meneväni haahuilemaan kaupoille ja ostelevani turhaa skeidaa, jolla a) ei tee mitään ja B)en tarvitse.
    Mutta siitä vaan pitää oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käyn joskus haahuilemassa kaupassa ja kerään kärryyn mieleen tulleet ostokset. Mietin haahuillessani sitä miten ihanaa on sitten omistaa se mitä kärryyni laitoin ja minkälaista elämää elän sen tavaran kanssa.
      Ennen kassallemenoa sitten palautan tavaran ja ostan vaan ruuat.

      Usein se auttaa, että annan itselleni luvan ottaa kärryyn mitä haluan ja aloittaa sen elämän visualisoinnin mitä sen uuden tavaran kanssa sitten tulee.
      Harvoin lopulta raaskin käyttää rahoja mihinkään.

      Tämä on ollut minulle toimiva, mutta näköjään sekin on häiriöaltis systeemi.

      Kiitos kommentista :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Terveydestä : Raudanpuute

Ajatuksia motivaatiosta

Haastekuukauden rahanmeno - miten kävi?