Lainaanko minä rahaa?
Velkanainen kyseli blogissaan Ulosottovelallisen raharimpuilua , että lainaako muut rahaa (läheisille)?
Aloitin kirjoittamaan kommenttia blogiin, mutta siitä seurasi niin pitkä pohdinta, että päätin tuoda sen tänne omaksi blogiksi.
Ja vastauksena kysymykseen lainaanko minä rahaa :
Minä en juurikaan lainaa, mutta olen sen sijaan tarjonnut apuani rahanpuutteen syyn / raha-asioiden selvittämiseksi.
Rahan sijasta talouden tarkastelua ja neuvoja
Olen joissain tapauksissa luvannut lainata, jos yhdessä ensin katsotaan mikä rahatilanne on, ja että onko lainasta apua. Jos ei ole ollut, en ole lainannut. En esimerkiksi ole lainannut, jos sillä olisi päässyt kuukauden tai kaksi eteenpäin ennen velkojen menoa ulosottoon vaan olen mielummin tukenut tilanteessa muuten.
Olen myös joskus luvannut hakea/ taata muutaman kymmenen tuhannen lainan velkojen yhdistämiseksi, mutta huomattuani summan riittämättömäksi kieltäydyin kaikesta lainaamisesta.
Erästä kaveria olen auttanut saamaan taloudestaan kiinni niin, että saivat kokonaiskuvan ja ymmärryksen omista rahoistaan ja mihin ne riittää eikä lopulta minulta tarvinnutkaan lainata, vaikka tosiaan olin luvannut. Hänen kanssaan olemme avanneet hieman puhetta rahasta ja se auttaa molempia ymmärtämään tilannettaan paremmin.
Kerron hänelle esimerkiksi meidän asumiskustannukset omakotitalossa kuukausittain ja hän taas on avannut kerrostaloasumisen kulujaan. Tämä keskustelu on ollut minulle ainakin hyödyllistä, vaikka sitä harvoin vaan käymme ja minä olen enemmän se aktiivinen osapuoli. Hän ei laske budjettia tai suunnittele isommalti eteenpäin, joten tilanteemme on siinä suhteessa erilaisia.
Muutamalle kaverille olen ollut puhelimitse tukena ja selkeyttämässä ajatuksia siitä mistä ja mihin kannattaa maksaa ja mitkä ovat tärkeimmät laskut hoitaa, ettei tule ongelmia. En siis lainaa rahaa vaan annan itselleni kaikista kalleinta omaisuutta - eli omaa aikaani ja kovalla työllä hankkimaani osaamista. (en siis ole ammattilainen vaan ihan itse kiinnostuksen myötä asioita oppinut ja autan lähinnä selkeissä asioissa- en neuvo sijoittamiseen liittyvissä asioissa vaan ihan perustaloudenpidossa, rahatilanteen selvittelyssä, budjetin laatimisessa, velkojen hoidossa, tasapainon tavoittelussa jne)
Turhauttavat raha-asenteet
Muutamia minulle todella turhauttaviakin kokemuksia on, joissa rahaton ei vaan jotenkin halua ja pysty myöntämään tilannetta tai tunnistamaan, että rahat on loppu oman toiminnan myötä. Saattaa olla erittäin voimakas periaate maksaa aina ensin laskut ja sitten vasta syödä, jos rahaa jää laskujen jälkeen ja tämän periaatteen myötä sitten alkanut luottokorttikierteet ja muut.
Periaate on ollut niin voimakas, että mikä tahansa lasku, joka on tullut postilaatikosta , on ensin maksettu ja sitten vasta katsottu jos rahaa jäi ruokaan. Ja tässä kierteessä on oltu niin syvällä, että on unohtunut tarkistaa, että miksi lasku ylipäänsä tulee ja voiko sen laskun tulemisen vaan lopettaa. Näihin liittyy usein sellaisia periaatteita - esim. lemmikin hoitamisen/ruokkimisen suhteen on tarkempaa ostaa raakaruokaa monella sadalla eurolla kuukaudessa ja maksaa kalliit vakuutukset, mutta elää itse sitten nollabudjetilla(ja luottokortilla, kun nälkä käy liian kovaksi) ja toivoa, että lapsille riittää koulussa saatu ruoka. Itselle tai lapsille ei ole vakuutuksia, mutta usean koiran vakuutukset ovat satoja euroja vuodessa.
Puudeli kirjoitti vinkkivitosia jakoon- blogin tähän liittyen hyvin siitä miten toimia tilanteessa, kun laskujen maksun jälkeen ei olekaan enää rahaa elämiseen.
Rehellistä puhetta rahasta(ko)
Tämän avuntarjoamisen myötä olen päässyt useamman ihmisen kanssa käymään läpi heidän raha-asioitaan (ja olen samalla avannut omaa systeemiäni ja rahatilannetta vastavuoroisesti) ja puhumaan rahasta, säästämisestä, budjetoinnista ja niihin liittyvistä asioista, tilanteista ja tunteista. Olen huomannut raha-asioiden olevan usein tosiaan tunne-asia ja, että ihmiset päästää mielummin katsomaan sänkypuuhiaan kuin avaamaan taloustilannettaan (noin karrikoidusti- en ole seurannut muiden sänkypuuhia :D ). Puutteelliset raha-taidot on usein iso häpeä kantajalleen eikä niistä vaan haluta puhua. Kulissista pidetään viimeiseen asti kiinni vaikka oikeastaan varmaan jokainen sisimmässään tietää, ettei se ole rikas joka rahojaan levittelee vaan yleensä se tilanne on päinvastoin.
Tuttavapiirissäni on siis ihmisiä, joiden rahatilanteet ovat vähemmän tasapainossa, mutta jotka eivät oikeastaan haluaisi puhua siitä miksi ne on niin ja mielummin ei puhuta -ainakaan ennen kuin lainahanat menee kaikki kiinni. Näihin liittyy selkeitä tunnelukkoja ja muita sellaisia seikkoja, joita ei ratkota raha-asioiden äärellä, vaan raha-asiat enemmänkin ovat yksi oire muiden joukossa.
Omaa raha-tarinaani olen päässyt pohtimaan muiden tilanteiden kautta ja oppinut siitä paljon. Olen todella kiitollinen kaikille niille, joita olen saanut auttaa, sillä olen saanut silloin apua ja tärkeää oppia itsekin.
Lainan sijaan lahja
Mutta siis, minä en oikeastaan lainaa, paitsi sellaiselle, joka sitä ei oikeastaan edes tarvitse. Ostan mielummin tarvittavaa tai maksan laskun tai annan sen rahan kuin lainaan, jos ei apua halua vastaan ja koen, että jotenkin minun pitää auttaa. Jos lahjaani ei arvosteta, niin yritän oppia sitten siitä oman läksyni.
Samalla, kun itse en lainaa, otin tosin lainaa lähisukulaiselta. En sen vuoksi, että minulla ei ollut rahaa, vaan sen takia, että taloudellinen tilanne ei mene liian tiukaksi. Lainan maksan takaisin mahdollisimman nopeasti ja pyrin jatkossa siihen, että sitäkään vähää ei tarvitsisi lainata.
Olen kyllä kiitollinen sukulaiselleni lainasta :)
Tämä blogimaailma on ollut oikeasti ihana paikka pikkuhiljaa löytää hengenheimolaisia raha-asioissa. Paljoa minulla ei ole rahaa eikä vauhti ole huima, mutta olen ottanut vastuun omasta osuudestani ja ymmärrän omien tekojeni vaikutuksen.
Hyvää tuuria toivon matkalleni ja huonon tuurin vaikutuksia vähentääkseni pyrin tekemään työtä tänäpäivänä.
Mitä ajatuksia sinussa herättää lainaaminen?
Entä ajatus siitä, että joku tulisi katsomaan raha-asioitasi?
Aloitin kirjoittamaan kommenttia blogiin, mutta siitä seurasi niin pitkä pohdinta, että päätin tuoda sen tänne omaksi blogiksi.
Ja vastauksena kysymykseen lainaanko minä rahaa :
Minä en juurikaan lainaa, mutta olen sen sijaan tarjonnut apuani rahanpuutteen syyn / raha-asioiden selvittämiseksi.
Rahan sijasta talouden tarkastelua ja neuvoja
Olen joissain tapauksissa luvannut lainata, jos yhdessä ensin katsotaan mikä rahatilanne on, ja että onko lainasta apua. Jos ei ole ollut, en ole lainannut. En esimerkiksi ole lainannut, jos sillä olisi päässyt kuukauden tai kaksi eteenpäin ennen velkojen menoa ulosottoon vaan olen mielummin tukenut tilanteessa muuten.
Olen myös joskus luvannut hakea/ taata muutaman kymmenen tuhannen lainan velkojen yhdistämiseksi, mutta huomattuani summan riittämättömäksi kieltäydyin kaikesta lainaamisesta.
Erästä kaveria olen auttanut saamaan taloudestaan kiinni niin, että saivat kokonaiskuvan ja ymmärryksen omista rahoistaan ja mihin ne riittää eikä lopulta minulta tarvinnutkaan lainata, vaikka tosiaan olin luvannut. Hänen kanssaan olemme avanneet hieman puhetta rahasta ja se auttaa molempia ymmärtämään tilannettaan paremmin.
Kerron hänelle esimerkiksi meidän asumiskustannukset omakotitalossa kuukausittain ja hän taas on avannut kerrostaloasumisen kulujaan. Tämä keskustelu on ollut minulle ainakin hyödyllistä, vaikka sitä harvoin vaan käymme ja minä olen enemmän se aktiivinen osapuoli. Hän ei laske budjettia tai suunnittele isommalti eteenpäin, joten tilanteemme on siinä suhteessa erilaisia.
Muutamalle kaverille olen ollut puhelimitse tukena ja selkeyttämässä ajatuksia siitä mistä ja mihin kannattaa maksaa ja mitkä ovat tärkeimmät laskut hoitaa, ettei tule ongelmia. En siis lainaa rahaa vaan annan itselleni kaikista kalleinta omaisuutta - eli omaa aikaani ja kovalla työllä hankkimaani osaamista. (en siis ole ammattilainen vaan ihan itse kiinnostuksen myötä asioita oppinut ja autan lähinnä selkeissä asioissa- en neuvo sijoittamiseen liittyvissä asioissa vaan ihan perustaloudenpidossa, rahatilanteen selvittelyssä, budjetin laatimisessa, velkojen hoidossa, tasapainon tavoittelussa jne)
Turhauttavat raha-asenteet
Muutamia minulle todella turhauttaviakin kokemuksia on, joissa rahaton ei vaan jotenkin halua ja pysty myöntämään tilannetta tai tunnistamaan, että rahat on loppu oman toiminnan myötä. Saattaa olla erittäin voimakas periaate maksaa aina ensin laskut ja sitten vasta syödä, jos rahaa jää laskujen jälkeen ja tämän periaatteen myötä sitten alkanut luottokorttikierteet ja muut.
Periaate on ollut niin voimakas, että mikä tahansa lasku, joka on tullut postilaatikosta , on ensin maksettu ja sitten vasta katsottu jos rahaa jäi ruokaan. Ja tässä kierteessä on oltu niin syvällä, että on unohtunut tarkistaa, että miksi lasku ylipäänsä tulee ja voiko sen laskun tulemisen vaan lopettaa. Näihin liittyy usein sellaisia periaatteita - esim. lemmikin hoitamisen/ruokkimisen suhteen on tarkempaa ostaa raakaruokaa monella sadalla eurolla kuukaudessa ja maksaa kalliit vakuutukset, mutta elää itse sitten nollabudjetilla(ja luottokortilla, kun nälkä käy liian kovaksi) ja toivoa, että lapsille riittää koulussa saatu ruoka. Itselle tai lapsille ei ole vakuutuksia, mutta usean koiran vakuutukset ovat satoja euroja vuodessa.
Puudeli kirjoitti vinkkivitosia jakoon- blogin tähän liittyen hyvin siitä miten toimia tilanteessa, kun laskujen maksun jälkeen ei olekaan enää rahaa elämiseen.
Rehellistä puhetta rahasta(ko)
Tämän avuntarjoamisen myötä olen päässyt useamman ihmisen kanssa käymään läpi heidän raha-asioitaan (ja olen samalla avannut omaa systeemiäni ja rahatilannetta vastavuoroisesti) ja puhumaan rahasta, säästämisestä, budjetoinnista ja niihin liittyvistä asioista, tilanteista ja tunteista. Olen huomannut raha-asioiden olevan usein tosiaan tunne-asia ja, että ihmiset päästää mielummin katsomaan sänkypuuhiaan kuin avaamaan taloustilannettaan (noin karrikoidusti- en ole seurannut muiden sänkypuuhia :D ). Puutteelliset raha-taidot on usein iso häpeä kantajalleen eikä niistä vaan haluta puhua. Kulissista pidetään viimeiseen asti kiinni vaikka oikeastaan varmaan jokainen sisimmässään tietää, ettei se ole rikas joka rahojaan levittelee vaan yleensä se tilanne on päinvastoin.
Tuttavapiirissäni on siis ihmisiä, joiden rahatilanteet ovat vähemmän tasapainossa, mutta jotka eivät oikeastaan haluaisi puhua siitä miksi ne on niin ja mielummin ei puhuta -ainakaan ennen kuin lainahanat menee kaikki kiinni. Näihin liittyy selkeitä tunnelukkoja ja muita sellaisia seikkoja, joita ei ratkota raha-asioiden äärellä, vaan raha-asiat enemmänkin ovat yksi oire muiden joukossa.
Omaa raha-tarinaani olen päässyt pohtimaan muiden tilanteiden kautta ja oppinut siitä paljon. Olen todella kiitollinen kaikille niille, joita olen saanut auttaa, sillä olen saanut silloin apua ja tärkeää oppia itsekin.
Lainan sijaan lahja
Mutta siis, minä en oikeastaan lainaa, paitsi sellaiselle, joka sitä ei oikeastaan edes tarvitse. Ostan mielummin tarvittavaa tai maksan laskun tai annan sen rahan kuin lainaan, jos ei apua halua vastaan ja koen, että jotenkin minun pitää auttaa. Jos lahjaani ei arvosteta, niin yritän oppia sitten siitä oman läksyni.
Samalla, kun itse en lainaa, otin tosin lainaa lähisukulaiselta. En sen vuoksi, että minulla ei ollut rahaa, vaan sen takia, että taloudellinen tilanne ei mene liian tiukaksi. Lainan maksan takaisin mahdollisimman nopeasti ja pyrin jatkossa siihen, että sitäkään vähää ei tarvitsisi lainata.
Olen kyllä kiitollinen sukulaiselleni lainasta :)
Tämä blogimaailma on ollut oikeasti ihana paikka pikkuhiljaa löytää hengenheimolaisia raha-asioissa. Paljoa minulla ei ole rahaa eikä vauhti ole huima, mutta olen ottanut vastuun omasta osuudestani ja ymmärrän omien tekojeni vaikutuksen.
Hyvää tuuria toivon matkalleni ja huonon tuurin vaikutuksia vähentääkseni pyrin tekemään työtä tänäpäivänä.
Mitä ajatuksia sinussa herättää lainaaminen?
Entä ajatus siitä, että joku tulisi katsomaan raha-asioitasi?
Tuokin on varmasti aivan loistava ja pidempi aikainen kestävämpi ratkaisu tuo raha-asioissa neuvominen kuin lainaaminen. Itse juuri tälle läheiselle kuka nyt lainasi, olen puhunut paljon säästämisen merkityksestä ja kuinka pienestäkin puskurista saisi sen avun itselle mitä tarvitsee joskus kun isompi meno tulee. Kerroin myös omasta puskuristani, mikä lienee vain sai tämän ihmisen päähän ajatuksen: hei tollahan on rahaa, tarvittaessa lainaan siltä. :D Tietää kyllä ulosotostani.
VastaaPoistaItse en myöskään aio miksikään lainasammoksi alkaa, kertaluontoisena menkööt. :)
Ja ainiin, raha-asioitani saavat tarkastella vapaasti kaikki jotka tietävät että olen ulosotossa. Muut eivät. Yksi päivä mietin jo sitä että sitten kun ulosotto loppuu ja rahaa jää paljon (toivottavasti) säästöön niin aion kertoa kaikille mistä lähdettiin elämää rakentamaan. :D Saa nähdä kerronko koskaan, mutta aika näyttää..
VastaaPoistaItse olen lainannut rahaa läheiseltäni (vanhemmiltani), mutta itse en ole lainannut. Kauan sitten olen tarjoutunut lainaamaan, mutta lainaa ei onneksi tarvittu. En ole ihan varma lainaisinko, kukaan ei ole pyytänyt. Ehkä en, pelkäisin liikaa miten se vaikuttaisi ko ihmissuhteeseen, jos vaikka jostain syystä lainaa ei pystyttäisi maksamaan takaisin. Mieluummin ehkä antaisin rahan. Minulla on kyllä ollut läheisiä huonossa rahatilanteessa niin olen monesti ostanut synttäri tms -lahjaksi s-ryhmän lahjakortteja, olen tarjonnut kahvilassa/baarissa, ostanut yllätyksenä leffaliput. Raha-asioistani en puhu avoimesti kuin täällä blogissa. Blogissakin kirjoittaminen välillä pelottaa, että jos joku tunnistaa minut... Aika syvällä itsessäkin on tämä, että raha-asioista en puhu avoimesti. Haluaisin kyllä opetella! Toivottavasti tämä blogin kirjoitus vähän auttaa :) On kyllä kiva, että täällä näitä asioita voi jakaa ja on paljon samoin ajattelevia ihmisiä. Ehkä heitä löytyisi lähipiiristäkin, jos uskaltaisi avata suunsa. Kaipaisin kyllä ihan live-elämässäkin talousasia-sparraajaa :)
VastaaPoistaTosi hienoa, että jaat mielummin talousneuvoja kuin lainaat rahaa. Rahan lainaaminen miltään taholta, kun ei niitä perimmäisiä talousongelmien syitä ratkaise.
VastaaPoistaJoitakin parin kympin lainoja tuli kavereille nuorempana annettua. Mitään isompia summia ei ole kukaan kysynyt. Voisin lainata jos kyseessä olisi laina jonka saisin nopealla aikataululla takaisin ja tietäisin, että henkilön talous on tasapainossa. Voisin esim. kuvitella lainaavani pikkuveljelleni pari tonnia oman asunnon käsirahaksi jos hän löytäisi kiinnostavan asunnon ja pankkilainan saanti edellyttäisi sitä.
Jos taas lainaa olisi kysynyt esim. ystäväni joka oli muutama vuosi sitten työttömänä tilanteessa jossa hän valitteli ettei ole oikein rahaa ruokaan ja söi pelkkää puuroa useamman kerran päivässä, mutta joi samalla hinnakkaita terveysmehuja, poltti tupakkaa askin päivässä ja osti kissoille kallista ruokaa ja herkkunaksuja lemmikkieläinliikkeestä niin olisin mielummin juurikin neuvonut häntä talousasioissa ja auttanut saamaan taloutta kestävämmälle pohjalle.
Hassua sinänsä, mutta niin kuin itsekin sanoit niin mieluiten lainaa sellaiselle joka lainaa ei edes oikeastaan tarvitse.