Oivalluksia ja mielensisältöä
Olen jo pidemmän aikaa miettinyt minne matkani on viemässä. Olen tuntenut suurta tarvetta jatkuvasti kehittää itseäni ja taitojani - haastaa itseäni menemään epämukavuusalueelle kerta toisensa jälkeen oppimaan itsestäni ja uusia taitoja. Olen panostanut oppimistaitojen hiomiseen, itsereflektointiin, vuorovaikutustaitojen parantamiseen ja muuhun sellaiseen, joka mielestäni on tärkeää niin työelämässä kuin esimerkiksi vanhemmuudessa ja parisuhteessa. Ja ystävyyssuhteissa. Ja naapurussuhteissa. Ja oikeastaan missä vaan.
Olen miettinyt työelämässä miten pystyn kehittymään urallani niin, että parhaat vuodet työelämässä ei mene hukkaan odotellessa avautuvia paikkoja.
Ja eilen jotenkin havahduin siihen, että kaikki avaimet on omissa käsissäni.
Vain mielikuvitus on rajana sille minne tieni voi viedä.
Olen ollut sen verran fiksu nuorena, että olen käynyt koulua ja valmistunut - tosin korkein aste, josta olen valmistunut on ammattikorkeakoulu - mutta se antaa silti pohjan sille, että olen pätevä haastavampiinkin tehtäviin kuin nykyinen työni.
Eilen asia valkeni töistä kotiin ajellessa - että en välttämättä havittele mitään hidasta etenemistä uralla vaan mielummin siirryn sitten nykyisestä asiantuntija-tehtävästä johtoon - kun sen aika tulee.
Todennäköisesti aikaa on vielä jokunen vuosi kerätä kokemusta, näkemystä ja luottoa omiin taitoihin sekä tehdä itseni näkyväksi yrityksessä ennen kuin tilanne tulee ajankohtaiseksi.
Ja kun se tulee ajankohtaiseksi, niin aion tehdä kaikkeni, että olen paras vaihtoehto ajattelemiini tehtäviin.
Tällä hetkellä huomaan, että olen alitajuisesti asian eteen jo tehnytkin työtä aivan oikealla tavalla.
Uskon entistä kovemmin siihen, että kun teet mitä rakastat ja teet sen parhaalla mahdollisella tavalla jokapäivä - raha seuraa perässä.
Vaikka se ei tänäpäivänä näy tilipussissa, niin se näkyy joku päivä, että olen tehnyt väsymättä työtä antaakseni enemmän arvoa niin työnantajalle, perheelle, ystäville ja ylipäänsä sidosryhmilleni.
Mitä tavoitteita ja visioita lukijoilla on? Onko tavoitteet tarpeeksi korkealla?
Olen miettinyt työelämässä miten pystyn kehittymään urallani niin, että parhaat vuodet työelämässä ei mene hukkaan odotellessa avautuvia paikkoja.
Ja eilen jotenkin havahduin siihen, että kaikki avaimet on omissa käsissäni.
Vain mielikuvitus on rajana sille minne tieni voi viedä.
Olen ollut sen verran fiksu nuorena, että olen käynyt koulua ja valmistunut - tosin korkein aste, josta olen valmistunut on ammattikorkeakoulu - mutta se antaa silti pohjan sille, että olen pätevä haastavampiinkin tehtäviin kuin nykyinen työni.
Eilen asia valkeni töistä kotiin ajellessa - että en välttämättä havittele mitään hidasta etenemistä uralla vaan mielummin siirryn sitten nykyisestä asiantuntija-tehtävästä johtoon - kun sen aika tulee.
Todennäköisesti aikaa on vielä jokunen vuosi kerätä kokemusta, näkemystä ja luottoa omiin taitoihin sekä tehdä itseni näkyväksi yrityksessä ennen kuin tilanne tulee ajankohtaiseksi.
Ja kun se tulee ajankohtaiseksi, niin aion tehdä kaikkeni, että olen paras vaihtoehto ajattelemiini tehtäviin.
Tällä hetkellä huomaan, että olen alitajuisesti asian eteen jo tehnytkin työtä aivan oikealla tavalla.
Uskon entistä kovemmin siihen, että kun teet mitä rakastat ja teet sen parhaalla mahdollisella tavalla jokapäivä - raha seuraa perässä.
Vaikka se ei tänäpäivänä näy tilipussissa, niin se näkyy joku päivä, että olen tehnyt väsymättä työtä antaakseni enemmän arvoa niin työnantajalle, perheelle, ystäville ja ylipäänsä sidosryhmilleni.
Mitä tavoitteita ja visioita lukijoilla on? Onko tavoitteet tarpeeksi korkealla?
Kommentit
Lähetä kommentti