Ruoka-alennuksia ja alennusruokaa

Femmis kirjoitti blogissaan Alelappujahdista , eli siitä S-ryhmän kaupoissaan harrastamasta ilta-alennuksesta, joka korottaa alennusprosentin suhteellisen suureksi eli -60% normaalihinnasta. 

Useimmat ruokakaupat (vai kaikki?) taitavat harrastaa päiväystuotteiden alennusta viimeisinä päivinä, mutta S-ryhmä on kunnostautunut useassa osuuskaupassa (ellei kaikissa?) ilta-alennuksiin, joiden avulla saavat sitten hävikin pienennettyä ihan minimiin. 

Päiväystä lähenevät tuotteet hinnoitellaan yleensä viimeisenä tai viimeistä edellisenä päivänä usein -30% alennukseen, jolla tuotteita sitten myydään pitkin päivää. Riippuen tuotteen volyymista se saatetaan laittaa jo aiemmin alennukseen, jos se siis liikkuu hitaasti pois hyllyiltä. 
S- ryhmässä on keksitty erittäin fiksu keino vähentää hävikkiin menevää ruokaa ja toisekseen vähentää henkilökunnan työtä hävikkiruuan kanssa myymällä se entistä paremmalla alennuksella viimeisten aukiolotuntien aikana. 

Muistan alelappujen yhtenäistymisen, joskus reilu 10 vuotta sitten osuuskaupassa, jossa olin töissä.
Muistan, kun myyjäurani ensikuukausina ehdotin esimiehelleni, että voisimmeko euromääräisten alennusten sijaan alkaa antaa prosenttialennuksia vanhentuvista tuotteista ja nopeuttaa työntekoa sillä tavalla. Esimieheni suostui jossainv aiheessa ja aloimme antaa -50% alennuksen vanhoista tuotteista. 

Se ei ollut silloin erityisen muodikasta ja tietynlainen asenne tuntui olevan ihmisiä kohtaan, jotka ostivat aletuotteita. Aletuotteita ostivat yleensä he, jotka eivät kuuluneet pienen paikkakunnan varakkaimpiin tai keskiluokkaan, vaan alennustuotteita osti yleensä vain vähävaraiset.
Itsekin huomaan nykyäänkin vielä piilottavani aletuotteita  kärryyn, että punaiset laput ei loista mahdollisille vastaantuleville tutuille. 
Niin voimakkaasti se ajatus iskostui, että aletuotteita ostaa vaan "köyhät" ja että se oli jotenkin-- ei niin hyvä juttu. 
- tosin , tämähän on subjektiivinen kokemus, joten olen voinut tulkita asenneilmaston aivan eri tavalla kuin muut. 

No, mutta aikuiseksi kasvettuani ja kaupasta muihin hommiin lähdettyäni olen todennut, että jos saan priimakuntoista ruokaa huomattavasti halvemmalla, niin ostan. Tietenkin.
Samalla kiitän niitä, jotka ehkä sitten oman asenteensa vuoksi jättävät sen aleruuan minulle ostettavaksi edullisemmalla. Kiitos :) 

Monissa tuotteissa luotan aisteihini ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin kertoa, että esimerkiksi maitotuotteet säilyvät huomattavan paljon kauemmin kuin niiden päiväyksissä kerrotaan.

- Vielä kuitenkin palatakseni aiheeseen alelappujahti - niin nykyisessä elämäntilanteessa en useinkaan pääse illalla kauppaan, joten ostan niitä päivällä -30% alennuksessa olevia. Mut jos sitten pääsen kauppaan illalla -60% alennuksen aikaan ostan yleensä löytyviä tuotteita enemmän, jos ne on sellaisia, joita käytämme. 

Kaikki keinot ruokahävikin vähentämiseksi tulee tehdä tässä maailmassa  ja tämä on hyvä keino nykytilanteessa, kun ylituotantoa ei ole vielä saatu kuriin. Maailma muuttuu hitaasti, mutta toivottavasti muuttuu ennen kuin on myöhäistä. (ellei sitten jo ole myöhäistä?)

Okei, se alennusruuasta. :)


Kommentit

  1. Moi!

    Mä oon kanssa aleruuan kannattaja. Mun vanhemmat on aluks ihan ihmetelly, et miks ostan vanhaa ruokaa, mutta nyt ovat jo tajunneet sen normaaliuden meidän perheessä :D kotiäitiaikoina oon jopa taktikoituneesti aina tienny minä aamupäivänä ne alelihat sielä yleinsä on :D nyt kyllä uudessa arjessa vähentynyt kaupassa hilluminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on iso säästö kyllä kauppalaskussa tuo aleruoka. Minusta se on fiksua käyttää mahdollisuus hyväksi.

      Ja aina parempi, jos sitä vielä oppii kohtuullistamaan sitä omaakin käyttöä. Pikkuhiljaa ehkä kaupatkin kohtuullistavat omia valikoimiaan. - Tosin tuskin niin käy. Markkinatalous pitää siitä huolen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

6 vinkkiä miten pärjätä hoitovapaalla kotihoidontuella

Kesää kohti

Irti Rahapelistä - Robert Scheinfeld