Havahtuminen, tunteet, raha
Tämä ei liity rahaan kuin välillisesti, sillä nykyinen suhtautuminen rahaan (ja elämään ylipäänsä) liittyy sitten taas "havahtumiseen" josta puhun seuraavassa tekstissä.
Innostuin aiheesta luettuani siitä ensin Puudelin postauksen ja sitten Puudelin linkittämän postauksen, josta hän oli inspiroitunut
https://puudelinberberi.blogspot.fi/2018/03/vuodatusta.html
http://www.kukkalaakso.com/proteiinilettujen-tuolla-puolen/
Kukka Laakso kirjoittaa asiasta, jonka myös sanoitin itselleni jokin aika sitten:
Miksi minä syön liikaa/väärin, vaikka en halua olla ylipainoinen (ja siis olen ylipainoinen) ja, vaikka tiedän miten pitäisi treenata tai syödä, jotta ei olisi ylipainoinen?
Valistusta ja valitusta
Olen tällä hetkellä mukana kahdessa ryhmässä, joissa saan apua ja tukea elämäntavoilleni välttääkseni elämäntapasairaudet. Minulla on pitkä historia ensin lihomista ja sitten laihdutusyrityksiä, mutta tuloksena siitä painoin viimesyksynä enemmän kuin koskaan. Olen kokeillut kyllä kaikenlaista - pussikuureja, gfg;stä alkaen vuosia Jutan verkkovalmennuksia, 5:2 paastoa, leangains-paastoa, aamulenkkejä, iltapäiväsalia, uimista, stressaamista lihomisesta ja laihtumisen ihannointia jne..
Omaan vuosien kokemuksen tyytymättömyydestä omaan kehoon. Oikeastaan olen "syntynyt" sen kanssa, sillä jo varhaislapsuudessani sain kokea lihavuuden olevan erittäin epätoivottua. Hukkasin harmillisesti vuosikymmeniä elämästäni sen ajatusvääristymän kanssa eläessä... - parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan ymmärtää se omien ajatusten voima :)
No, mutta asiaan.
Oma kokemukseni on osoittanut, että sillä osaamisellani ja tietotaidolla liikkua tai syödä ja tunnistaa hyvät eväät ei ole mitään väliä silloin, kun (se henkinen) paha olo tulee päälle. Ja mitä enemmän huono syöminen aiheuttaa syyllisyyden ja muun ikävän tunteita- sen vaikeampi kierre on katkaista. Olen käyttänyt siis vuosikymmeniä syömistä vaikeiden tunteiden/häpeän/vihan/surun/ilon ja muun sellaisen vaientamiseen niiden tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn sijasta.
Ei mitää väliä kuinka paljon tiedän ruuan merkityksestä tai liikunnan merkityksestä hyvinvointii.
Ne ajatukset lähteä kuntosalille, tai lenkille tai alkaa tiukalle ruokavaliolle (esim gfg), joilla aiemmin olen pudottanut ensin kymmeniä kiloja vain kerätäkseni ne takaisin seuraavina vuosina, on ehkä pahinta myrkkyä omalle voinnille ja painonhallinnalle, kun sinne vaan ei pääse tai ehdi tai jaksa lähteä.
Vihdoinkin, kun lopulta lähdin asiaa (vahingossa) lähestymään ihan eri kannalta (KonMari auttoi alkuun), niin tajusin missä vika oikeasti piilee.
Näin ollen tartuin härkää sarvista viimesyksynä ja lopetin laihduttamisen ja aloin kohdata tunteitani yksi kerrallaan, silloin kun ne tulee. Aloin elää arvojeni mukaan päälleliimattujen "sääntöjen" sijaan.
Ja niin kaikki muuttui.
Jokainen on hyvä sellaisena kuin on
Luulin, että se on vaan joku naurettava klishee ja yritys lohduttaa läskejä, kun sanotaan , että jokainen on hyvä sellaisena (ja sen painoisena) kuin on.
En voinut koskaan aiemmin käsittää sitä voimaa, mikä sillä laihuutta ihannoivalla ajatuksellani "sitten kun"on.
Se ajatus piti niskalenkkiä minun omasta onnellisuudestani ja nyt se niskalenkki on irroitettu.
Olinkin jo "perillä". Tajusin lopultakin, ettei minun tarvitse odottaa mihinkään kilomäärään tai BMI:n voidakseni elää elämää jota haluan.
Hyvä vuorovaikutus kaiken perustana
Olen opetellut ja opettelin lisää vuorovaikutuksesta ja sen voimasta sekä aloin aktiivisesti kehittää omia tunnepuolen taitoja, joilla sitten olen pala palalta parantanut vuorovaikutusta ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Minun ongelmat ovat läpi elämäni kulminoituneet siihen, että olen "väärinymmärretty".
Samalla löysin ensikertaa itsestäni sen ihmisen, jota arvostan. En jostain syystä tajunnut tai nähnyt, että olen se ihminen, jos vain uskallan katsoa.
On ihan mielettömän hienoa ollut huomata, että "olen jo perillä". Ja että kädessäni on ne avaimet niihin asioihin joita arvostan eniten.
Edelleen syön hyvin helposti pahan mielen tullessa: Lapsen kanssa riidellessä vedän juustosta pari ylimääräistä viipaletta suuhuni ja riidan jatkuessa tungen juustoviipaleen väliin vielä kinkkurullan.
Miehen kanssa riidellessä auttaa sipsinsyönti tai joku todella makea- mielellään suklaa tai karkki tai vaikka sokeri, jos ei muuta ole. Rauhoitan itseni makealla syömisellä.
Sukulaisten nostattamat tunteet usein tulevat pintaan yksin autolla ajaessa ja helposti kurvaan kaupan kautta hakemaan suklaapatukan viemään ajatukset pois pahasta mielestä.
En edelleenkään kiellä itseltäni tunnesyömistä, sillä joskus vaan täytyy saada syödä tunteisiin. Syyllisyyttä sen sijaan en siitä enää tunne.
Katkolla...
Ensimmäisen kerran tosissaan ymmärsin käytökseni, kun eräs minulle hyvin raskas ja ikävä asia nousi mieleeni autolla ajaessa ja oikeastaan edes asiaa ajattelematta samantien ajoin kaupan pihaan. Tiesin, että en pysty asiaa käsitellä, koska se tuntui niin pahalta ja itketti ja yritin nopeasti täyttää ajatukseni jollain muulla.
Automaattisesti olin hakemassa suklaan ja ehkä karkkia. Minä olen erinomainen siinä tunteiden painamisessa alas halutessani.
Sitten huomasin asian ja päätin, että nyt pitää pysäyttää tilanne ja soitinkin ystävälle.
Kerroin hänelle miltä minusta tuntui. Kerroin ne kaikki tunteet joita siinä tilanteessa oli ja taisin itkeäkin vähän.- puhuin hyvän aikaa vaan niistä tunteista ja kehoni reaktioista ääneen, joita se tilanne ja tunne ja asian ajatteleminen minussa herätti.
Ja sitten ajoin keskustelun jälkeen pois kaupan pihasta käymättä kaupassa ja kiitin ystävääni.
Siitä lähtien olen pyrkinytkin käsittelemään tunteet sen sijaan, että syön ne pois ja täytän sillä sen hetken, kun ajatus nousee pintaan. Annan tunteiden tulla ja kuuntelen mitä ne yrittävät minulle kertoa. Kuuntelen muiden tunteita ja yritän auttaa heitäkin kuulemaan mitä heidän tunteet kertovat heille tai minulle. Ja auttamalla muita löytämään tiensä olen löytänyt omani.
Se muutos oli kertakaikkiaan valtava, joka tapahtui siitä oivalluksesta, että minulla onkin keinot käsitellä asiat ja että minun ei tarvitsekaan enää vaieta. Kaikki helpottuvat siitä, kun lopulta sanomattomat asiat sanotaan ääneen.
Raha-asiat ja havahtuminen
Raha-asioihin tämä kaikki on vaikuttanut sillä tavalla, että olen oppinut sanoittamaan sen mitä elämältäni haluan, mikä on minulle tärkeää ja mitä rahalla tavoittelen.
Raha ei ole pääasia, mutta tässä samalla, kun sen käyttö ja käyttämättömyys on helpommin hallittavissa tunneostojen sijaan, niin sama on jotain tavoitella turvatumpaa tulevaisuutta.
Elämän tärkeimmät asiat eivät ole rahassa mitattavia tai ostettavissa, mutta raha on silti tärkeää ja sen huono hallinta saattaa hurjasti heikentää hyvinvointia.
Tänään, tässä, nyt
Tänään, tässä ja nyt tiedän, että elämässä on vaikka mitä käsiteltävää, mutta minä olen saanut keinot niiden käsittelyyn.
Se sisältää ensinnäkin valtavan määrän myötätuntoa itseään kohtaan. Sen jälkeen kaikki onkin jo paljon helpompaa.
Ensin, kun oppii myötätuntoiseksi itselleen, niin sen jälkeen sitä oikeastaan pystyy olemaan sitä muillekin. Ja siitä rakentuu positiivisen oravanpyörän myötä paremmin voiva ympäristö ja itse siellä ympäristössä.
Tällä minun tielläni on ollut yksi kappale, jota kuuntelen kerta toisensa jälkeen...
https://www.youtube.com/watch?v=icCIkh-FL8A&list=RDicCIkh-FL8A
"muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat - käännä ne, ja kädestäs löydät niihin avaimet. Ja on helpompi antaa muille anteeksi kuin jäädä kaunaan kii"
Innostuin aiheesta luettuani siitä ensin Puudelin postauksen ja sitten Puudelin linkittämän postauksen, josta hän oli inspiroitunut
https://puudelinberberi.blogspot.fi/2018/03/vuodatusta.html
http://www.kukkalaakso.com/proteiinilettujen-tuolla-puolen/
Kukka Laakso kirjoittaa asiasta, jonka myös sanoitin itselleni jokin aika sitten:
Miksi minä syön liikaa/väärin, vaikka en halua olla ylipainoinen (ja siis olen ylipainoinen) ja, vaikka tiedän miten pitäisi treenata tai syödä, jotta ei olisi ylipainoinen?
Valistusta ja valitusta
Olen tällä hetkellä mukana kahdessa ryhmässä, joissa saan apua ja tukea elämäntavoilleni välttääkseni elämäntapasairaudet. Minulla on pitkä historia ensin lihomista ja sitten laihdutusyrityksiä, mutta tuloksena siitä painoin viimesyksynä enemmän kuin koskaan. Olen kokeillut kyllä kaikenlaista - pussikuureja, gfg;stä alkaen vuosia Jutan verkkovalmennuksia, 5:2 paastoa, leangains-paastoa, aamulenkkejä, iltapäiväsalia, uimista, stressaamista lihomisesta ja laihtumisen ihannointia jne..
Omaan vuosien kokemuksen tyytymättömyydestä omaan kehoon. Oikeastaan olen "syntynyt" sen kanssa, sillä jo varhaislapsuudessani sain kokea lihavuuden olevan erittäin epätoivottua. Hukkasin harmillisesti vuosikymmeniä elämästäni sen ajatusvääristymän kanssa eläessä... - parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan ymmärtää se omien ajatusten voima :)
No, mutta asiaan.
Oma kokemukseni on osoittanut, että sillä osaamisellani ja tietotaidolla liikkua tai syödä ja tunnistaa hyvät eväät ei ole mitään väliä silloin, kun (se henkinen) paha olo tulee päälle. Ja mitä enemmän huono syöminen aiheuttaa syyllisyyden ja muun ikävän tunteita- sen vaikeampi kierre on katkaista. Olen käyttänyt siis vuosikymmeniä syömistä vaikeiden tunteiden/häpeän/vihan/surun/ilon ja muun sellaisen vaientamiseen niiden tunteiden kohtaamisen ja käsittelyn sijasta.
Ei mitää väliä kuinka paljon tiedän ruuan merkityksestä tai liikunnan merkityksestä hyvinvointii.
Ne ajatukset lähteä kuntosalille, tai lenkille tai alkaa tiukalle ruokavaliolle (esim gfg), joilla aiemmin olen pudottanut ensin kymmeniä kiloja vain kerätäkseni ne takaisin seuraavina vuosina, on ehkä pahinta myrkkyä omalle voinnille ja painonhallinnalle, kun sinne vaan ei pääse tai ehdi tai jaksa lähteä.
Vihdoinkin, kun lopulta lähdin asiaa (vahingossa) lähestymään ihan eri kannalta (KonMari auttoi alkuun), niin tajusin missä vika oikeasti piilee.
Näin ollen tartuin härkää sarvista viimesyksynä ja lopetin laihduttamisen ja aloin kohdata tunteitani yksi kerrallaan, silloin kun ne tulee. Aloin elää arvojeni mukaan päälleliimattujen "sääntöjen" sijaan.
Ja niin kaikki muuttui.
Jokainen on hyvä sellaisena kuin on
Luulin, että se on vaan joku naurettava klishee ja yritys lohduttaa läskejä, kun sanotaan , että jokainen on hyvä sellaisena (ja sen painoisena) kuin on.
En voinut koskaan aiemmin käsittää sitä voimaa, mikä sillä laihuutta ihannoivalla ajatuksellani "sitten kun"on.
Se ajatus piti niskalenkkiä minun omasta onnellisuudestani ja nyt se niskalenkki on irroitettu.
Olinkin jo "perillä". Tajusin lopultakin, ettei minun tarvitse odottaa mihinkään kilomäärään tai BMI:n voidakseni elää elämää jota haluan.
Hyvä vuorovaikutus kaiken perustana
Olen opetellut ja opettelin lisää vuorovaikutuksesta ja sen voimasta sekä aloin aktiivisesti kehittää omia tunnepuolen taitoja, joilla sitten olen pala palalta parantanut vuorovaikutusta ympärilläni olevien ihmisten kanssa. Minun ongelmat ovat läpi elämäni kulminoituneet siihen, että olen "väärinymmärretty".
Samalla löysin ensikertaa itsestäni sen ihmisen, jota arvostan. En jostain syystä tajunnut tai nähnyt, että olen se ihminen, jos vain uskallan katsoa.
On ihan mielettömän hienoa ollut huomata, että "olen jo perillä". Ja että kädessäni on ne avaimet niihin asioihin joita arvostan eniten.
Edelleen syön hyvin helposti pahan mielen tullessa: Lapsen kanssa riidellessä vedän juustosta pari ylimääräistä viipaletta suuhuni ja riidan jatkuessa tungen juustoviipaleen väliin vielä kinkkurullan.
Miehen kanssa riidellessä auttaa sipsinsyönti tai joku todella makea- mielellään suklaa tai karkki tai vaikka sokeri, jos ei muuta ole. Rauhoitan itseni makealla syömisellä.
Sukulaisten nostattamat tunteet usein tulevat pintaan yksin autolla ajaessa ja helposti kurvaan kaupan kautta hakemaan suklaapatukan viemään ajatukset pois pahasta mielestä.
En edelleenkään kiellä itseltäni tunnesyömistä, sillä joskus vaan täytyy saada syödä tunteisiin. Syyllisyyttä sen sijaan en siitä enää tunne.
Katkolla...
Ensimmäisen kerran tosissaan ymmärsin käytökseni, kun eräs minulle hyvin raskas ja ikävä asia nousi mieleeni autolla ajaessa ja oikeastaan edes asiaa ajattelematta samantien ajoin kaupan pihaan. Tiesin, että en pysty asiaa käsitellä, koska se tuntui niin pahalta ja itketti ja yritin nopeasti täyttää ajatukseni jollain muulla.
Automaattisesti olin hakemassa suklaan ja ehkä karkkia. Minä olen erinomainen siinä tunteiden painamisessa alas halutessani.
Sitten huomasin asian ja päätin, että nyt pitää pysäyttää tilanne ja soitinkin ystävälle.
Kerroin hänelle miltä minusta tuntui. Kerroin ne kaikki tunteet joita siinä tilanteessa oli ja taisin itkeäkin vähän.- puhuin hyvän aikaa vaan niistä tunteista ja kehoni reaktioista ääneen, joita se tilanne ja tunne ja asian ajatteleminen minussa herätti.
Ja sitten ajoin keskustelun jälkeen pois kaupan pihasta käymättä kaupassa ja kiitin ystävääni.
Siitä lähtien olen pyrkinytkin käsittelemään tunteet sen sijaan, että syön ne pois ja täytän sillä sen hetken, kun ajatus nousee pintaan. Annan tunteiden tulla ja kuuntelen mitä ne yrittävät minulle kertoa. Kuuntelen muiden tunteita ja yritän auttaa heitäkin kuulemaan mitä heidän tunteet kertovat heille tai minulle. Ja auttamalla muita löytämään tiensä olen löytänyt omani.
Se muutos oli kertakaikkiaan valtava, joka tapahtui siitä oivalluksesta, että minulla onkin keinot käsitellä asiat ja että minun ei tarvitsekaan enää vaieta. Kaikki helpottuvat siitä, kun lopulta sanomattomat asiat sanotaan ääneen.
Raha-asiat ja havahtuminen
Raha-asioihin tämä kaikki on vaikuttanut sillä tavalla, että olen oppinut sanoittamaan sen mitä elämältäni haluan, mikä on minulle tärkeää ja mitä rahalla tavoittelen.
Raha ei ole pääasia, mutta tässä samalla, kun sen käyttö ja käyttämättömyys on helpommin hallittavissa tunneostojen sijaan, niin sama on jotain tavoitella turvatumpaa tulevaisuutta.
Elämän tärkeimmät asiat eivät ole rahassa mitattavia tai ostettavissa, mutta raha on silti tärkeää ja sen huono hallinta saattaa hurjasti heikentää hyvinvointia.
Tänään, tässä, nyt
Tänään, tässä ja nyt tiedän, että elämässä on vaikka mitä käsiteltävää, mutta minä olen saanut keinot niiden käsittelyyn.
Se sisältää ensinnäkin valtavan määrän myötätuntoa itseään kohtaan. Sen jälkeen kaikki onkin jo paljon helpompaa.
Ensin, kun oppii myötätuntoiseksi itselleen, niin sen jälkeen sitä oikeastaan pystyy olemaan sitä muillekin. Ja siitä rakentuu positiivisen oravanpyörän myötä paremmin voiva ympäristö ja itse siellä ympäristössä.
Tällä minun tielläni on ollut yksi kappale, jota kuuntelen kerta toisensa jälkeen...
https://www.youtube.com/watch?v=icCIkh-FL8A&list=RDicCIkh-FL8A
"muista että ne kaikki suurimmat kauhut on sun toiveittes peilikuvat - käännä ne, ja kädestäs löydät niihin avaimet. Ja on helpompi antaa muille anteeksi kuin jäädä kaunaan kii"
Suuri sydän sinulle!
VastaaPoista