Nyt vai heti vai tulevaisuudessa?

Olen jonkin sortin risteyksessä taas kerran. 
Enkä tiedä minne mennä ja miten. Ja tässä on kunnon ajatuksenvirtapostaus aiheesta. 

Olenkohan yksin ajatusteni kanssa?

Minulla on taloustilanne, jossa asiat on "ihan hyvin". 

Minulla on työ vakavaraisessa yrityksessä, jossa todennäköisesti työtä riittää vielä pitkään, vaikka lomautuksilta tuskin vältytään. 
Minä kuulun työttömyyskassaan, josta saan ansiosidonnaista silloin, kun olen lomautettuna.
Minulla on säästöjä.
Minulla on pieni salkku sijoituksia ja rahastoja.

Minulla ei ole muita lainoja tai velkoja kuin asuntolaina. 
Laina on yksi minun nimissäni, jonka vuoksi se on laskettu yhden ihmisen tuloilla maksettavaksikin. 
Puolisollani on pieni laina sijoitusasuntona toimivasta asunnosta, joka nyt hoitaa itse itseään. 
Puolisollani on työ ja hän kuuluu työttömyyskassaan, josta saa korvauksia lomautuksen aikana.
Meillä on yhteiset rahat ja tällä hetkellä rahat riittävät niin, että  puskuri on hyvässä kunnossa saamme hieman myös säästöön joka kuukausi. Pian on puskuri tavoitteessa. 

Ja minä en tiedä minne mennä seuraavaksi - siis minne sitä rahaa laittaa. 

Minä en tiedä mihin seuraavaksi panostaa?
Pitäisikö maksaa asuntolainoja etuajassa pois? 
Pitäisikö laittaa säästöön rahaa tilille puskuriksi ehkä sittenkin enemmän?
Pitäisikö hankkia sijoitusasunto?
Pitäisikö ostaa osakkeita? 
Pitäisikö säästää rahastoihin?

Pitäisikö säästää vai sijoittaa?
Pitäisikö ottaa riskiä vai vähentää sitä?

Vai pitäisikö panostaa elämään - ostaakin kesämökki ? (ja vuokrata sitä muillekin)
Pitäisikö tehdä keittiöremontti tai kylppäriremppa ja parantaa asumisen tasoa sillä?
Pitäisikö vaihtaa autoa tai hankkia uudet polkupyörät?

Pitäisikö panostaakin oppimiseen ja koulutukseen ja hankkia uutta osaamista? - monenlaisia kursseja löytyy jos on valmis maksamaan nelinumeroisia summia oppiakseen tai saadakseen lisenssejä tai lupia.
Uusi osaaminen voisi olla reitti esimerkiksi yrittäjyyteen tulevaisuudessa. 

En tiedä mitä pitäisi tehdä. 

Nyt elämä on yhtä mikromanagerointia sen kanssa saanko käyttää euron enemmän tai vähemmän viikossa ruokakauppaan vai en. 

Minusta tuntuu, että tästä pitäisi päästä jonnekin seuraavalle tasolle. 
En vaan tiedä mikä se on? En tiedä minne mennä tai minkälaisella ajattelulla etsiä oikea suunta. 

Samaan aikaan pelottaa, että tässä pähkäillessä hukkaan aikaa ja rahaa kaikenlaiseen turhuuteen, kun yritän lohduttaa itseäni tässä epämukavuuden keskellä. Tunnen hukkaavani aikaa ja rahaa. 

Millä tavalla te hyvät lukijat teette (rahaa/taloutta koskevia) päätöksiä elämässänne? 
Tai jos voisitte sillä tiedolla mitä teillä on minusta sanoa mitä minun pitää tehdä seuraavaksi - mitä sanoisitte? 
Tai siis - mitä juuri sinä sanoisit? 
Mihin panostaisit, jos juuri nyt olisi rahaa vaikka joka kuukausi 100e laittaa johonkin? 
Tai jos olis joka kuukausi vaikka 1000e laittaa johonkin?

Mihin juuri sinä nyt panostat tai panostaisit, jos voisit?

Kommentit

  1. Hyvää pohdintaa. Yksi tapa voisi olla joku kiva (yhteinen?) säästötavoite, esim. juuri se remontti tai lomamatka. Siihen esim. 100 euroa kuussa automaattisiirrolla. Ja kun mainitsemasi puskuri on täynnä ja tuo tavoitteeseen säästäminen rutiinia, niin kaikki kuun/palkkakauden lopussa "ylitse" jäävä raha suoraan sijoituksiin (vähäkuluisista rahastoista on hyvä aloittaa). Siten sen rahan saa poikimaan ihan huomaamatta.

    Itse sijoitan joka kk automaattisesti tietyn summan eri rahastoihin, pidän lisäksi tileillä puskurit tietyissä summissa ja sen summan yli menevät rahat siirrän aina kuun lopussa säästöön, tarkoituksena lyhentää asuntolainaa könttäsummalla ensi vuoden alussa.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ajatuksia !

      Pohdin välillä, että onko parempi lyhentää könttäsummalla lainaa kerralla vai esimerkiksi tehdä joka kuukausi ylimääräinen lyhennys.
      Summa olisi sama, mutta tekisi vaan aina ylimääräisen lyhennyksen useammin. En ole jaksanut ajatella kummalla tavalla tekeminen olisi parempi, vaikkakin asia olisi helppoa tutkia lyhennyslaskurista.

      Asuntolainaa lyhentämällä etukäteen olisi se etu, että siitä vapautuu sitten vakuuksia nopeammin esim sijoitusasuntoa varten.
      Hmm, se voi olla järkevää.

      Tosin taloudessamme tuntuu nyt lomautukset varmistuvan, jonka myötä tulee todennäköisesti vaikutuksia tuloihin. Saa nähdä miten paljon se vaikuttaa.

      Kiitos kun kävit lukemassa ja jätit kommentin! :)


      Poista
  2. Et takuulla ole yksin! Uskallan väittää, että vähintään jossain matkan käänteessä näihin törmää suurin osa. Eikä moniakaan kysymyksiä saa yhdeltä istumalta märehdittyä kuntoon.

    Säästämissijoituskärpäsen purtua 2015 pohdin yhä samoja aiheita harva-se-päivä ja tiivistäisin kuvailemasi levottomuuden tunteen rönsyilyksi. Puskurin täyttymisen lähestyessä itselläni tämä ilmeni 2018 jälkeen osinkoyhtiöiden jahtaamisena sekä vertaislainojen muodossa. Näin parin vuoden jälkeen on helppo nähdä, että eipä olisi kannattanut poiketa indeksisijoittamisen ah-niin puuduttavan toimivalta tieltä: turskaa osinkoyhtiöistä / osingot laski ja puolet vertaislainapalveluista paljastuivat huijauksiksi. Perinteiset oppirahat siis maksettu, mutta muutamalla tuhannella selvittiin.

    Miksi näin pääsi käymään? Lyhyt vastaus on kirjoituksesi kysymyksissä - niitä ilmaantui liikaa ja paine tehdä _jotain_ kasvoi samassa suhteessa. Miten estää sama jatkossa? Kirjallinen sijoitussuunnitelma. Yksinkertaista, muttei lainkaan helppoa. Suunnitelman laatimisen tueksi tarvitsee perehtyä mainittuihin houkutuksiin pintaa syvemmältä. Omia linjauksia ja vaikutteita:

    - Asuntolainan lyhentäminen nopeutetusti: etenkin jenkki-FIRE-piireissä huippusuosittua, Ostan Asuntoja -podcastit kuunneltuani ja nykykorkotasolla helppo EI mutta asuntosijoittamiselle ehdoton KYLLÄ , kunhan kohde on nettokassavirtapositiivinen.
    - Puskurin koko: edelleen FIRE-vertaus one-more-year -syndroomasta, jossa varallisuuden kasvattamiseen jää koukkuun. Tähän auttaa puskurin koolle esim. %-osuuden lukitseminen kokonaisvarallisuudesta / vuosikulutuksesta / sopivantuntuisesta mittarista eli tälle EHKÄ
    - Elintason korottamisen paine on tärkeä tiedostaa, jotta siihen voi reagoida haluamallaan tavalla. Muistaakseni Thinking Fast and Slow sai minut ymmärtämään, että jahtasin lyhytaikaista mielihyvää monilla hankinnoilla. Itselläni auttoi hankintahalujen kirjaaminen ylös ja kun X ajan kuluttua ostopäätös vieläkin kutkuttaa, annan itselleni luvan lähteä ostoksille.
    - Oppiminen ja koulutus - ehdoton KYLLÄ
    - Senttien seuraaminen kuvailemassasi tilanteessa - ehdoton EI

    Summasta riippumatta ylimääräinen raha menisi tällä hetkellä sijoituksiin (indeksi- & asunto).

    Ehkä jokin pienimuotoinen retriitti tai muu tarkoituksenmukainen etäännys arjesta auttaisi saamaan perspektiiviä tilanteeseen. Joskus pitää käydä kauempana, että näkee paremmin lähelle.

    Ei sprintti, vaan maraton.

    Lopulta vain ihmisillä on väliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt vasta huomasin tulleen kommentin. kiitos! Voi miten ihana, että jaksoit tämän kirjoittaa!

      On niin totta, että kysymyksiä on liikaa ja homma meni rönsyilyksi. Jokin punainen lanka tässä on ollut - mutta asioiden seuraamattomuus aiheuttaa sen, että ei tiedä missä menee ja miten.
      Sijoitussuunnitelman tekeminen on varmastikin nyt vain otettava työn alle ja päätettävä suunta. Siihen asti jatketaan indeksirahastoihin säästämällä vaan. Tai ties vaikka sen suunnitelmanteon jälkeenkin.

      Tämä viesti antoi kyllä paljon ajattelemisen aihetta ja oikeastaan juuri sitä suuntaa sille mitä nyt pitää tehdä - sijoitussuunnitelma.

      Kiitos <3

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Elämän langanpätkien seassa

Lomautusta, lähteviä vuokralaisia ja muuta

6 vinkkiä miten pärjätä hoitovapaalla kotihoidontuella