Facebook - uhka vai mahdollisuus?
Olen ollut facebookin jäsenenä jo ehkä kymmenen vuotta. Vastustin sitä pitkään, mutta lopulta päädyin sitten liittymään.
Alkuaikoina en lainkaan ymmärtänyt koko homman ideaa ja taisin olla ensin hiljainen ja sitten sortua kiusallisiin salaperäisiin voivotteluihin ja päivittäisten rutiinien raportointiin.
Muutama vuosi sitten poistin profiilini ja liityin sitten uudestaan. En halunnut, että mitään vanhoja tietoja on siellä roikkumassa, vaan halusin poistaa tilin ja tiedot. Ajatus faceseinän kaivelusta kymmenien vuosien päästä ei kuulostanut houkuttelevalta (eikä vieläkään kuulosta).
Nykyään facebook on minulle paikka, jossa seuraan esimerkiksi raha-asioihin liittyviä asioita ja olen sinne kuulumisen sitten sillä perustellutkin. Eli hyvillä facebook- ryhmillä, joista saa vinkkejä, neuvoja, apua ja tukea kaikenlaiseen elämäntilanteeseen.
Jaan omasta mielestäni fiksuja juttuja siellä ja saan tosi huonosti erityisesti tosi fiksuihin asioihin tykkäyksiä ja kommentteja.
On mahdollista, että faceystäväni pitävät juttujani kertakaikkisen huonoina, mutta kummallista on että oikeasti tärkeisiin asioihin ei oikein tule keneltäkään mitään kommenttia tai tykkäystä, mutta sitten taas tietynlaisiin juttuihin satelee hetkessä peukkua ja sydäntä.
Olen ajatellut, että kyse ei niinkään ole huonoista jutuista vaan siitä facebookin algoritmista, joka valitsee sen mitä meille keneltäkin näyttää.
Olen myös huomannut, että olen koukussa facebookin kommentteihin ja tykkäyksiin, vaikka suorastaan hävettää sanoa se.
Tuntuu oikeastaan, että se ei oikeasti voi olla niin, että olen koukussa niihin - niin oikeasti kyllä olen. Se vaan tuntuu niin kivalta jakaa joku ihana kuva ja saada siihen kommentteja ja tykkäyksiä.
- Ja onhan facebook rakennettu oikeasti koukuttamaan, joten - on se uskottava.
Samaan aikaan esimerkiksi päivitykset tai uutiset jaettuna aiheesta ilmastonmuutos tai luonnonsuojelu, tai henkilökohtainen kasvaminen tai muut oikeasti tosi tärkeät asiat jää vaan muilta näkemättä.
Tänään luin hesarista jutun liittyen keinoälyyn ja siihen miten se, joka hallitsee dataa, hallitsee tätä maailmaa ja taas kerran löysin itseni miettimästä facesta lähtemistä. Ihan oikeasti.
Olen miettinyt tätä monia kymmeniä kertoja pystymättä kuitenkaan jättämään sitä yhteisöä.
Tämä tuntuu samalta kuin aikoinaan tupakoinnin lopettaminen. Ymmärsin haitat, mutta olin vaan koukussa..
Pitääkö tässä vetää foliohattu päähän ja vaihtaa vanhaan nokialaiseen, joka ei ymmärrä älystä mitään?
Vai vaan jatkaa ja toivoa, että kehitys kehittyy meidän eduksemme eikä antamaan entistä suurempaa valtaa niille, joilla sitä on jo valmiiksi?
Ollapa kristallipallo - tai ehkä ei sittenkään. Parempi taitaa olla, kun ei tiedä.
Minusta tuntuu, että ihan oikeasti lopultakin lähden vielä sieltä facebookista. Tosin ajattelin samalla, että jään twitteriin, instaan ja opettelen käyttämään snapchattia - eli onko se sitten ojasta allikkoon?
Mitä mieltä on lukijat? Oletteko facebookissa ja aiotteko pysyä siellä - siis jos olette?
Tässä vielä linkki Hesarin juttuun, josta pohdintani facesta poistumisesta alkoi.
Alkuaikoina en lainkaan ymmärtänyt koko homman ideaa ja taisin olla ensin hiljainen ja sitten sortua kiusallisiin salaperäisiin voivotteluihin ja päivittäisten rutiinien raportointiin.
Muutama vuosi sitten poistin profiilini ja liityin sitten uudestaan. En halunnut, että mitään vanhoja tietoja on siellä roikkumassa, vaan halusin poistaa tilin ja tiedot. Ajatus faceseinän kaivelusta kymmenien vuosien päästä ei kuulostanut houkuttelevalta (eikä vieläkään kuulosta).
Nykyään facebook on minulle paikka, jossa seuraan esimerkiksi raha-asioihin liittyviä asioita ja olen sinne kuulumisen sitten sillä perustellutkin. Eli hyvillä facebook- ryhmillä, joista saa vinkkejä, neuvoja, apua ja tukea kaikenlaiseen elämäntilanteeseen.
Jaan omasta mielestäni fiksuja juttuja siellä ja saan tosi huonosti erityisesti tosi fiksuihin asioihin tykkäyksiä ja kommentteja.
On mahdollista, että faceystäväni pitävät juttujani kertakaikkisen huonoina, mutta kummallista on että oikeasti tärkeisiin asioihin ei oikein tule keneltäkään mitään kommenttia tai tykkäystä, mutta sitten taas tietynlaisiin juttuihin satelee hetkessä peukkua ja sydäntä.
Olen ajatellut, että kyse ei niinkään ole huonoista jutuista vaan siitä facebookin algoritmista, joka valitsee sen mitä meille keneltäkin näyttää.
Olen myös huomannut, että olen koukussa facebookin kommentteihin ja tykkäyksiin, vaikka suorastaan hävettää sanoa se.
Tuntuu oikeastaan, että se ei oikeasti voi olla niin, että olen koukussa niihin - niin oikeasti kyllä olen. Se vaan tuntuu niin kivalta jakaa joku ihana kuva ja saada siihen kommentteja ja tykkäyksiä.
- Ja onhan facebook rakennettu oikeasti koukuttamaan, joten - on se uskottava.
Samaan aikaan esimerkiksi päivitykset tai uutiset jaettuna aiheesta ilmastonmuutos tai luonnonsuojelu, tai henkilökohtainen kasvaminen tai muut oikeasti tosi tärkeät asiat jää vaan muilta näkemättä.
Tänään luin hesarista jutun liittyen keinoälyyn ja siihen miten se, joka hallitsee dataa, hallitsee tätä maailmaa ja taas kerran löysin itseni miettimästä facesta lähtemistä. Ihan oikeasti.
Olen miettinyt tätä monia kymmeniä kertoja pystymättä kuitenkaan jättämään sitä yhteisöä.
Tämä tuntuu samalta kuin aikoinaan tupakoinnin lopettaminen. Ymmärsin haitat, mutta olin vaan koukussa..
Pitääkö tässä vetää foliohattu päähän ja vaihtaa vanhaan nokialaiseen, joka ei ymmärrä älystä mitään?
Vai vaan jatkaa ja toivoa, että kehitys kehittyy meidän eduksemme eikä antamaan entistä suurempaa valtaa niille, joilla sitä on jo valmiiksi?
Ollapa kristallipallo - tai ehkä ei sittenkään. Parempi taitaa olla, kun ei tiedä.
Minusta tuntuu, että ihan oikeasti lopultakin lähden vielä sieltä facebookista. Tosin ajattelin samalla, että jään twitteriin, instaan ja opettelen käyttämään snapchattia - eli onko se sitten ojasta allikkoon?
Mitä mieltä on lukijat? Oletteko facebookissa ja aiotteko pysyä siellä - siis jos olette?
Oletko yksi viimekuukausina facesta lähteneistä Suomalaisten joukkopako facebookista ?
Tässä vielä linkki Hesarin juttuun, josta pohdintani facesta poistumisesta alkoi.
En lähtisi välttämättä kokonaan, itse pidän aika ajoin kuukauden tauon. Voithan päättää esim että käyt kerran viikossa. Toki kukanenkin tekee miten itsestä parhaalta tuntuu. :)
VastaaPoistaOlen yrittänyt miettiä mistä tärkeästä jään paitsi, jos poistun facesta..
PoistaJa toisaalta mitä saan siitä, että poistun sieltä.
En enää muista elämää ja aikaa ennen facebookia.. 😅
Kiitos kommentista
PoistaMulle fb on kuin päiväkirja, parasta siellä on "muistot" -osio joka kertoo mitä aiempina vuosina on tullut postattua juuri samalla päivämäärällä. Lisäksi mahdollisuus selailla vanhoja kuvia on ahkerassa käytössä. Siksi en halua kokonaan lähteä.
VastaaPoistaMinä en jaa siellä oikeastaan mitään erityisen tärkeää ja toisaalta mietin, että miksi täytyy jotain muistaa - jota ei muista. Vaikka siis muistot on ihania. En itse siis pidä facea sellaisena paikkana jossa päivittäisin merkittäviä asioita ja jos joku toinen niin tekee, niin se varmasti on sitten ihan eri tavalla tärkeä muistojen paikka.
PoistaKiitos kommentista.
En ole itse facessa ollut reiluun pariin vuoteen. Instankin poistin muutama kuukausi sitten. Onhan niissä hyvätkin puolensa, kuten facessa kirpputori- ja sijoitusryhmät. Instasta puolestaan löytyi treenivideoita ja inspiroivia mietelauseita. Kuitenkin feedissä oli niin paljon turhaa..kaikenlaisia mainoksia, viihdeuutisia, meikkivideoita yms. Huomasin usein, että niissä vierähti paljon enemmän aikaa kuin olin ajatellut kun jatkuvasti oli uutta luettavaa ja selattavaa. 15min venähti usein tunniksi. Ja tätä kun tapahtui vielä useamman kerran. Koin järkevämmäksi olla kokonaan ilman, koska kohtuukäyttö ei kohdallani onnistunut. Joskus harmittaa ettei ole kanavaa missä jakaa niitä kivoja juttuja/kuvia omasta elämästä tai keskustella sijoitusasioista, mutta olen pärjännyt😏
VastaaPoistaNo just tää!
PoistaTosin, en juttele facessa sijoitusasioista vaan täällä blogissa sitten. Tai noh, en kyllä täälläkään. Lähinnä seuraan muiden juttuja.
Mut se selailu. Se vie hulluna aikaa. Ja etenkin kun on pienet lapset ja haluaisin oikeasti elää arkea heidän kanssaan, mut sitten se puhelin ja kaikenlainen houkutus imaisee mukaansa.
Tässä on selvästi tietynlainen elämänhallintaongelma. Ja faceriippuvuus ei taida parantua facea käyttämällä 😄
Olen jo lopettanut kaikki iltalehden ja - sanomien lukemisen, television katselun pääasiassa ja nyt pitäisi päästä tästä aikasyöpöstå, joka ottaa enemmän kuin antaa. Eli tää fb.
Kiitos kommentista