Uusia askeleita ottamassa

Siis elämää tässä blogissa!

Blogini on ollut hiljainen ja isoimpana syynä siihen on ehkä ollut uupuminen kaiken etätyön keskellä.

Olin toivonut mahdollisuutta etätyöhön monta vuotta, mutta huomasin, että siihen valmistautumattomana ajelin seinään oman hyvinvoinnin kanssa moneen otteeseen opetellessani selviämään kaikkien mahdollisuuksien kanssa.
Omalla kohdallani kävi niin, että päädyin valtavaan stressiin johtuen siitä, että lakkasin tekemästä yhtään mitään (paitsi töitä).
Pysähdyin totaalisesti tekemään loputtomia työpäiviä hyvin huonolla suorituskyvyllä. 

Käytännössä aloin kärsiä stressistä, joka johtui siitä, että kehoni ei liiku mihinkään ja mieleni taas sen sijaan on jatkuvassa ylikuormituksessa.
Koska keho on paikallaan ja lamaantuneena – kaikki mielen ylikuormitus jäi pyörimään ympyrää mielen sisälle ja paheni pahenemistaan.

Lopulta viimekesänä päädyin tilanteeseen, jossa aiemmin en ole koskaan ollut.
Eräänä sunnuntaina sanoin ääneen ja tarkoitin joka sanaa : ” Minusta tuntuu, etten koskaan enää halua tehdä päivääkään töitä enkä  todellakaan halua mennä huomenna töihin”

Menin silti kuitenkin. Menin ja sinnittelin muutaman päivän ennen kuin romahdin.
Sain onneksi heti apua ja tukea ensin esimieheltä ja sitten työterveydestä.
Sain pari päivää sairauslomaa itseni kokoamiseen akuutisti ja sitten lisätukea töihin viikon ajaksi esimieheltäni.

Minun tapauksessa tämä pariviikkonen muutti koko suunnan. Palasin toimistolle töihin ja aloin saada kiinni elämänsyrjästä samalla, kun aloin tavata toimistolla muita ihmisiä ja saada ihan tosiaan apua ja näkökulmia työhöni uudella tavalla. Elämä alkoi myös rytmittyä uudestaan siirtymien myötä. 

Tästä toipuminen on sitten lähtenyt käyntiin.

Minulla on niin paljon kaikenlaista kirjoitettavaa ja kerrottavaa ajalta, kun olen ollut blogissani hiljaa ja mieleni tekisi kaikki vaan kirjoittaa yhdeksi isoksi ”oksennukseksi” tähän. En kuitenkaan tee niin, vaan taidan ihan itseänikin varten palastella asian pienempiin osiin.
Huomaan, että kirjoitan tätä selvästi eniten itselleni ja bonusta on, jos joku muukin innostuu kirjoituksistani.

Jos jokin asia kiinnostaa kuulla, niin kysymyksiä vaan tulemaan. Tuntuu, että kysymyksiin vastaaminen olisi mainio tapa alkaa purkamaan tätä vyyhtiä.
Eli jos haluat tietää jotain, niin kysy – vastaan parhaani mukaan.

Uusista askelista, joihin otsikossa viittaan, kerron myöhemmin lisää. 

Mukavaa lokakuun loppua kaikille, jotka tämän sattuvat lukemaan!